Page 7 - PPJ Junnulehti 4/2015

PPJ Junnulehti 1/2015 7
”Tuli vain J nimen perään”
Dramaattiselta vaikut- tanut seuran perusta- minen ei hetkauttanut kentän tasolla.
Lissu Litmanen valmensi 1983 syntyneiden Laru-joukkuet- ta, kun PPJ peruste iin. Ka-
sassa oli hyvin toimiva, jopa esi- merkillinen joukkue.
Seuran vaihtuminen ei tuntunut joukkueen arjessa lainkaan.
”(Joukkueenjohtaja) Hasse Mal- mille miljoona kiitosta. Me saatiin vain rauhassa pelata. Ei kukaan huomannut mitään, tuli vain J-kir- jain nimen perään”, Litmanen nau- rahtaa.
Hän muistu aa, e ä seura ei voi tehdä paljoakaan, jos joukkue itsessään ei toimi. Mu a kun ak- tiiviset vanhemmat ja oikeat val- mentajat kohtaavat, kaikki on yh- tä juhlaa.
”Omille lapsilleni futis jäi osaksi elämää. Ei ole merkitystä, vaihtuu- ko seuran nimi. Mikä merkitsee, on se oma porukka, ja e ä saa pelata.”
Kasikolmosten Eiran joukkueen miehistöä pelaa yhä PPJ:n mies- ten edustusjoukkueessa. Litmasen valmentamassa Lau asaaren jouk- kueessakin tasoa rii i – jopa aivan kansalliselle huipulle asti.
”Roni Porokara pelasi meillä. Hän oli jo silloin tähtitieteellisen hyvä.”
Ensimmäinen PPJ Gaala
Helsingin piirin toiseksi suurin seura, 800 jäsentä, 35 joukkuetta
Ensimmäinen työntekijä, Oskari Koskinen, palkataan
Hernesaaren kuplahalli avataan
PPJ 20 vuotta, noin 1100 jäsentä
Axel Orrström palkataan
PPJ 15 vuotta, 600 jäsentä
1000 jäsenen raja rikki
Se oli käänteentekevä parannus PPJ:n jäsenten talviajan harjoi eluun. Töölön asukkaiden vaatimukses- ta kuplahalli siirre iin Ruoholahteen vuonna 1999, josta se siirre iin puo- lestaan kaupungin vaatimuksesta Jät- käsaareen 2009. Tällöin alustaksi han-
ki iin tekonurmi.
”PPJ perustettiin sellaisella periaatteella, että
kaikilla pitää olla hauskaa.”
Tapaninpäivän myrsky vuonna 2011 vei kuplahallin mennessään. Se merkitsi pienimuotoista katastro a harjoitusolosuhteissa, kun joukkueet joutuivat talveksi käytännössä taiva- salle.
Lopulta vuonna 2013 PPJ rakensi itse rahoi amansa kuplahallin Herne- saareen. Samana vuonna seura muut- ti yhdessä HIFK:n ja Ki enin kanssa vanhan Väinämöisen hiekkakentän moderniksi tekonurmikentäksi.
Nämä panostukset takasivat seu- ran jäsenille harrastusmahdollisuu-
den lähellä kotia ja loivat myös aivan uudenlaiset urheilukeitaat kaikille helsinkiläisille.
PPJ NÄYTTÄÄ vuonna 2015 varsin erilaiselta kuin 20 vuo a si en pe- ruste u muutaman joukkueen kokoi- nen jalkapalloseura. Nyt jäseniä on jo pitkälti yli 1000, ja jos vanhemmat ja tukijoukot lasketaan mukaan, PPJ- perheen pääluku huitelee useissa tu- hansissa.
Toiminta-alue on laajentunut vä- hitellen Eirasta ja Lau asaaresta eri- tyisesti Ruoholahteen, Jätkäsaareen ja Hernesaareen.
Aiemmin PPJ:n joukkueiden ei edes odote u menestyvän urheilul- lisesti, vaan joukkueen kasassa pitä- misessä oli rii ävästi haasteita. Ny- kyään ikäluokkamme ovat suuria pääluvultaan ja usein myös tasoltaan Helsingin huippua.
PPJ:n kasva eja on näkynyt jo Veikkausliigassa ja ikäkausimaajouk- kueissa. Valmennus on aktiivisen rek- rytoinnin ansiosta laadukkaampaa kuin koskaan ja olosuhteet ovat toi- minta-alueen haasteisiin suhteute u- na poikkeuksellisen hyvät.
Räjähdysmäisen kasvunkin keskel-
lä PPJ on onnistunut pitämään kiinni ja monilta osin vahvistamaan alku- peräistä perustamisajatustaan. Seura pystyy tarjoamaan kohtuuhintaista, hyvälaatuista ja hyvähenkistä toimin- taa lähellä kotia.
”PPJ peruste iin sellaisella leikki ja nauru -periaa eella, e ä kaikilla pitää olla hauskaa. Jos se on säilynyt, niin hieno ju u”, Jouni Ruoppa sanoo.
PPJ-pelaajalla on nykyään ai- to mahdollisuus harrastaa päiväko- ti-ikäisestä nassikasta aikuiseksi asti omassa seurassaan ilman, e ä toimin- nan laatu heikkenee.
”Edustusjoukkueessakin on yhä sama henki ja ilis kuin vuonna 1995, kun oma poikani aloi i pelaamisen. Seuran meininki on yhä sama. Jos mie ii tilaisuuksiammekin, kuten Gaalaa ja Riehaa, onhan siinä tunnel- massa jotain ainutlaatuista”, Olavi Si- milä sanoo.
Kaikki lähtee yksi äisen juniorin riemusta ja rakkaudesta jalkapalloon. ”Aina kun näen niitä pikkukunde- ja sinivalkoisissa kävelemässä kadul- la, se saa sydämen hehkumaan”, sa-
noo Veli-Pekka Karvinen.
”Täytyy sanoa, e ä olen todella yl-
peä meidän seurastamme.”
2008 2009
2010
2011 2013 2014 2015