Page 27 - Merimies 2/2017

kynävuoro
Eikö sukanvarressa saisi olla enää kuin säärtä?
oletteko tulleet ajatelleeksi, että meillä merimiehillä on asiat aika hyvin. Meillä on liitto, jota ei tarvitse hävetä eikä peitellä kuuluvansa siihen. Joillakin aloilla valitettavasti tuntuu nykyään suurin kilpailuvaltti olevan tietämättömyys omista oikeuksista ja varsinkin liittoon kuulumattomuus.
Merimies-Unioniin kuulumista voi verrata vaikka vakuutukseen. Se tuo suojaa ja turvaa, vaikkei koskaan tarvitsisikaan turvautua siihen. Yllättävän monelle tuntuu olevan nykyään epäselvää, mitä ammattiliitto yleensäkään tekee tai miksi kannattaisi olla sen jä- sen. Saatetaan ajatella, että nykyiset työelämän pelisäännöt ja työ- olot ovat itsestäänselvyyksiä.
Missä vain voi kertoa ylpeästi kuuluvansa Merimies-Unioniin. Tuntuu, että tuo tieto herättää kunnioitusta ja tuo myönteisiä mie- likuvia. Liiton jäsenyys ei ole politiikkaa, vain pelkästään etujen puolustamista, sillä puoluepolitiikka ei ole enää pitkiin aikoihin ollut vaikuttamassa Unionin päätöksentekoon; Unioni on sitoutu- maton, meillä ei ole poliittista ryhmätoimintaa.
Kaikki ulkopuoliset eivät aina edes yhdistä Merimies-Unionia ammattiliitoksi, vaan näkevät sen ennenminkin osana jotain kan- sainvälistä, suurempaa kokonaisuutta. Tämän suuntaista kuulen muun muassa toimiessani SAK:n Turun paikallisjärjestön varapu- heenjohtajana. Merimies-Unioni on kuitenkin sekä ammattiliitto että kansainvälisissä merenkulkijoiden järjestöissä vaikuttava toi- mija. Yksittäisen merimiehen ei – onneksi – tarvitse itse ja yksin juurikaan puolustaa muuta kuin paikkaansa messissä.
Merimiehen ei tarvitse yksin puolustaa juurikaan muuta kuin paikkaansa messissä.
Sitä olen miettinyt, miksi niin harva jäsen osallistuu aktiivisesti Unionin osastojen toimintaan. Kevät- ja syyskokouksethan ovat kaikille avoimia ja niissä pääsee vaikuttamaan ja kuulemaan ajan- kohtaisista. Voi tietenkin olla, että osastojen hallituksiin luotetaan
niin paljon, ettei porukka tunne tarvetta osallistua. Silti olisi hie- noa, että entistä enemmän jäseniä tulisi mukaan, koska tarjolla on hyödyllistä ja mukavaa yhteisöllisyyttä. Tämä on meidän yhteinen juttumme, joukossa on voima!
Suomalaisissa laivoissa merenkulun liittoihin kuuluu lähes sata prosenttia työntekijöistä. Merenkulku on yksi niitä harvoja aloja, jossa järjestäytyminen on näin laajaa. Suomen nykyinen hallitus on kylläkin tehnyt paljon työtä sen eteen, että muillakin aloilla on tie- dostettu ammattiliittojen merkitys. Hallituksen pakkolait ja heiken- nykset ovat saaneet aikaan jäsentulvan moneen ammattiliittoon. Eräs ammattiliitto osti toissa syksynä pääministerille lahjaksi Jo- pon ahkerasta jäsenhankintatyöstä; 4 000 uutta jäsentä liittyi tuo- hon liittoon yhden ainoan kuukauden aikana.
Joskus Merimies-Unionia osoitellaan – ehkä historiaa muistel- len – ja meitä saatetaan syyttää EI-liikkeeksi. Mutta onko väärin olla EI-liike tällaisena aikana? Onko väärin puolustaa omaa poruk- kaa? Pitäisikö yleistä hyväksyntää hakea luopumalla kovalla työllä saavutetuista eduista? Tämä ei voi olla Unionin vaihtoehto.
Olemme pärjänneet yhdessä jo yli 100 vuotta monenlaisissa muutosten myrskyissä. Nyt jos koskaan on erityisen tärkeä pitää puoliamme. Merityö on kuluttavaa ja siitä pitää edelleen saada an- saittu korvaus. Kyllä merimiehenkin sukanvarteen kuuluu jäädä muutakin kuin sääri!
susanna mäntysaari
Kirjoittaja on Finnlinesin M/s Finneaglen baarimestari ja Lounais-Suomen osaston sihteeri
2017 • 2 // MS 27