Page 27 - MS 3 2017

kynävuoro
Pelot ja ilot mukana matkassa
tukholMAssA tAPAhtui huhtikuun AlussA kuorma-autolla delastissa. Tuhoa on turhan helppo saada aikaan laivassa, joka
tehty terrori-isku. Pelko ja huoli hirmuteosta tulivat matkustajien mukana laivaan. Monet puhuivat asiasta ja omaan mielialaanikin se vaikutti. Samalla tuli mietittyä, että laivalla koetaan monesti pel- koa, mutta aika usein myös iloa.
Aloitin työt laivoilla vuonna 1985. Ensimmäinen työpaikkani oli M/s Finlandia. Myrskyn sattuessa pelotti melko lailla, mutta ajan myötä luottamus käyttöhenkilökunnan ammattitaitoon kasvoi ja pelastusharjoituksetkin vähensivät pelkoa. Työskentelin silloin pääosin baareissa ja erityisesti laivan diskossa. Siellä sattui koko aikana vain muutama väkivaltainen tapahtuma. Matkustajat kun- nioittivat ja uskoivat meitä ”virkapukuisia” vielä silloin.
Vuonna 1990 uusi, hieno M/s Silja Serenade lähti liikenteeseen. Alkuun pohdiskelin, kuinkahan laivan erikoinen rakenne ”kävelyka- tuineen” kestää Itämeren myrskyt ja tyrskyt. Mutta hyvinhän tämä on 27 vuotta kestänyt.
Työni baareissa jatkui ja ajan mittaan väkivaltaiset tapahtumat lisääntyivät – ja nimenomaan laivan diskossa. Useimmiten mat- kustajat kahinoivat keskenään ja me henkilökuntaan kuuluvat jou- duimme erotuomareiksi näihin matseihin. Vielä 1990-luvulla väliin meno oli suhteellisen turvallista. Nyt 2000-luvulla en kuitenkaan enää kovin mielelläni toimi erotuomarina. Syitä on useita. Nykyään matkustajien päät sekoittaa alkoholin lisäksi huumausaineet; päih- tyneet käyttäytyvät erittäin arvaamattomasti. Meidän työntekijöi- den juridinen turva oikeustapauksissa on olematon, vaikka yhtiö vaatii meitä suojelemaan matkustajien turvallisuutta ja yhtiön omaisuutta.
Suurin pelko on silti työpaikkojen menetys.
Enää eivät pelota niinkään myrskyt eivätkä asiakkaiden väliset tap- pelut, vaan se mahdollinen sekopää, joka pääsee kävelemään lai- vaan ilman kontrollia (vrt. lentokenttien turvatarkastukset) ase mukanaan ja alkaa harhoissaan riehua laivan promenadella.
Terroristiset iskut maailmalla tuovat mieleeni myös huolen sii- tä, miten helppoa on ostaa autopaikka ja ajaa laivaan vaikka räjäh-
seilaa keskellä Itämerta mukanaan matkustajia ja henkilökuntaa. Lentokentillä tarkistetaan niin matkustajat kuin läpivalaisua käyt- täen matkatavaratkin, mutta matkustaja-autolautoilla ei ole vastaa- vaa kontrollia. Täytyykö oppia kantapään kautta erittäin kalliisti, pahimmassa tapauksessa ihmishenkien hinnalla?
Suurin pelko laivoilla nykyään on silti varustamotukien ja niiden myötä työpaikkojen menetys.Tänäkin keväänä jouduimme jännit- tämään, kuunteleeko maan hallitus järjen ääntä tehdessään pää- töksiä.
Työhyvinvointi herättää sekin huolta. Kovin on henkinen pa- hoinvointi lisääntynyt laivoilla, ihan globaalistikin. Pahoinvointi on yhteydessä lisääntyneeseen pelolla johtamiseen, jota joutuvat koh- taamaan varsinkin extrat.
Ilonaiheitakin on osunut kohdalle urani aikana todella paljon, varsinkin ensimmäisten kahdenkymmenen vuoden kuluessa. On vietetty matkustajien häitä ja syntymäpäiviä ja nautittu rutiineja mukavasti rikkovista erikoisristeilyistä. Ja ennen kaikkea työkave- reiden lähdöt eläkkeelle ehjinä ja terveinä ovat tuntuneet sydämes- säni hyvältä.
Nykyään valitettavasti ilon tuntemukset ovat vähenemään päin, varsinkin yhtiön johdon puolelta tulevat. Onneksi työkaverit ovat maailman parhaat. Ja joka ilta matkustajien joukosta baariimme osuu joku hauska ihminen:).
pekka ahmakari
Kirjoittaja on baarimestari ja luottamusmies Silja Serenadella
2017 • 3 // MS 27