Page 12 - Työpoliittinen aikakauskirja 2 2017

Artikkeleita
Työpoliittinen aikakauskirja 2/2017
laati vuonna 1914 kuuluisan väitöskirjansa. Tuolloin työttömyydessä oli kyse paljolti kau- punkien rakennustyöväen jokatalvisesta työn- puutteesta. Ajattelutapa talvisin koettavasta työn puutteesta työttömyytenä yleistyi asu- tuskeskusten väestön parissa vasta 1930-luvun pulavuosina, maaseudulla sama tapahtui vasta 1950- ja 60-luvuilla.
Yhteiskuntapoliittisesti Suomessa elettiin jännittäviä vaiheita 1900-luvun alussa. Vuosien 1907–14 valtiopäivillä kehiteltiin monia uudis- tuksia, joita venäläistetty senaatti ei vienyt eteenpäin. Kysymys työttömyydestä oli osa laajempaa työväenkysymystä. Samalla ratkai- sut, joita työttömyyden hoitoon tarjottiin, eivät olleet pelkästään työvoima-, vaan pitkälti valta- poliittisia. Työväestön oloja ja sitä kautta työt- tömyyttäkin tarkasteltiin etupäässä porvarillis- ten reformistien johdolla. Sosialistien noustua merkittäväksi voimaksi, osa näistä käsityksistä haastettiin ja uudistuksia oltiin valmiita viemään pidemmälle. Kiinnostavaa on myös se, että 1900- luvun alun reformismissa esillä oli vahvasti myös visio teollistuvasta Suomesta agraarisen todel- lisuuden rinnalla. Itsenäistymisen myrskyisten vaiheiden jälkeen teollinen visio kuitenkin sai väistyä pitkäksi aikaa ja talonpoikaisen Suomen idea oli vallalla. Tällä oli myös huomattava työ- voimapoliittinen merkityksensä. 1800-luvun lopulla alkaneessa yhteiskunnallisessa murrok- sessa polttaviksi kysymyksiksi nousseet työväen- kysymys ja torpparikysymys poistuivat poliitti- selta agendalta vuosien 1922 ja 1923 vaihteeseen mennessä.
Terminologia on myös elänyt ajassa ja esiinty- nyt vaihtelevasti. 1900-luvun alussa Eino Kuusen väitöskirjan ilmestymisen aikoihin puhuttiin työttömyyden torjunnasta, mutta myös työttö- myyspolitiikasta. Tätä terminologiaa käytettiin valtion tehtävistä puhuttaessa vielä 1950-luvul- lakin. Työllisyyspolitiikka oli kuitenkin tuol- loin tulossa käyttöön. 1980-luvulla puolestaan puhuttiin työvoimapolitiikasta, mutta tämä ei ollut ensimmäinen kerta, työvoimapolitiikka oli hyvin käytetty termi 1940-luvulla, mutta unoh-
tui sitten kahdeksi vuosikymmeneksi. (Kalela 1989, 21–4). Myös yhteys kansainvälisen kehi- tykseen on kiintoisa: Sihto (1994) osoittaa väi- töskirjassaan, kuinka ruotsalaisten ammattijär- jestöekonomistien kehittämä oppi aktiivisesta työvoimapolitiikasta laajeni kansainväliseen tietoisuuteen vasta taloudellisen yhteistyön ja kehityksen järjestö OECD:n tehtyä sen tunne- tuksi strategioissaan.
Köyhäinhoito vai työmarkkinat
Lyhyessä ajassa 1900-luvun alkuvuosina työ- voimapolitiikka kehittyi voimakkaasti hajanai- sista kuntien hätäaputöistä ja laskukauden 1901– 03 aikana perustetuista kuntien työnvälitystoi- mistoista aivan toisentasoiseksi politiikka-ajat- teluksi, jonka taustalla oli myös kansainvälisiä vaikutteita sekä teorian että käytännön tasolla. Ekonomiska Samfundetin komitea vuonna 1903 toi keskusteluun työmarkkinoiden näkökulman ja asetti sen köyhäinhoidollisten näkökohtien edelle. Komitean oli ideoinut K.J. Ståhlberg. 1907–14 valtiopäivien valmiiksi saamista sosi- aali- ja työvoimapolitiikkaan liittyvistä laeista työnvälitystä (1911), työntekijöiden tapaturma- vakuutusta (1912), työriitojen sovittelua (1913), yritysten työsääntöjä (1913) ja työttömyyskas- soja (1914) koskevat lait jäivät vaille hallitsijan vahvistusta. (Kalela 1989, 39). Kalela kuitenkin katsoo, että em. työnvälitys- ja työttömyyskas- salait antoivat suunnan julkisen vallan toimen- piteille 1950- ja 60-luvulle saakka.
Työnvälityslaki tuli esille jo säätyvaltiopäi- villä, mikä johtui ammattimaisesti harjoitettuun yksityiseen työnvälitystoimintaan liittyvistä epäkohdista. Välitystoimen ehdoista ei kuiten- kaan saatu keisarilta ehdotusta, vaan toiminta laajeni vapaasti ja vuonna 1912 Suomessa oli 100 yksityistä työnvälitystoimistoa, näistä puolet Helsingissä (Kalela 1989, 50). Yleishyödyllisten yhdistysten välitystoimi alkoi vuonna 1885, kun Suomen Naisyhdistys aloitti palvelijatarvälityk- sen. Pitkään mentiin kunnallisten työnvälitys- toimistojen mallilla. Lopulta työnvälitystoi- minta valtiollistettiin vasta vuonna 1959.
12