Page 17 - Työpoliittinen aikakauskirja 2 2017
P. 17

Työpoliittinen aikakauskirja 2/2017
Artikkeleita
mantalouden kehityksestä, idänkaupan tyrehty- misestä, valuuttakurssipolitiikan vaikeuksista ja yritysten (ulkomaisesta) velkaantumisesta. Vakaan markan politiikka kaatui, korot nousivat hirmuisiin lukemiin ja tuloksena oli yritysten ja kansalaisten maksukyvyttömyyttä. Seurasi val- tava konkurssi- ja työttömyysaalto, ja Suomessa koettiin oikeastaan ensi kertaa laajaa pitkäaikai- styöttömyyttä. 1980-luvun lopulla kehitetty vel- voitetyöllistämisjärjestelmä osoittautui nope- asti mahdottomaksi toimeenpanna. Järjestelmä kumottiin. Työttömien työnhakijoiden määrä ylitti enimmillään selvästi puolen miljoonan rajan ja vuonna 1994 nousi vuositasollakin sen tuntumaan.
Eräs 1990-luvun erikoisimmista työmark- kinoihin liittyvistä hankkeista oli presidentti Martti Ahtisaaren työllisyystyöryhmä. Erikoinen se oli nimenomaan siksi, ettei työllisyyden hoito varsinaisesti ole kuulunut tasavallan presiden- tin tehtäväalaan. 1990-luvun kriisin syvyys oli kuitenkin pontimena sille, että tasavallan presi- dentin työllisyystyöryhmä, puheenjohtajanaan Matti Pekkanen, asetettiin. Työryhmällä oli työ- aikaa runsaat kolme kuukautta. Pääehdotukset keskittyivät kasvuajatteluun, valtion menojen rajoittamiseen, kilpailukykyyn liittyviin toimiin, henkilöverotuksen keventämiseen sekä pitkäai- kais- ja nuorisotyöttömyyden vähentämiseen. (Työttömyys 200 000:een, 1994). Vuoden 1995 eduskuntavaalien jälkeinen hallitus otti ehdo- tuksia ohjelmaansa.
1990-luvun lamassa lisättiin aktiivipolitii- kan toimia, erityisesti tukityöllistämistä. Myös työvoimakoulutusta lisättiin huomattavasti. Tukityöllistäminen painottui julkiseen sekto- riin, varsinkin kunnille. Mielenkiintoista on, että työvoimapolitiikan volyymi nousi kuiten- kin huippuunsa vasta varsinaisten lamavuosien jälkeen. Politiikka ei reagoinut riittävän nopeasti tai voimakkaasti. Tukityöllistämisjärjestelmää uudistettiin jo vuonna 1995, jolloin korostet- tiin yksityisen sektorin työllistämistä ja tuesta pyrittiin tekemään aiempaa vastikkeellisempaa. Koko tukijärjestelmästä oli myös muodostunut
pirstaleinen ja hyvin monimutkainen kokonai- suus, jota kenenkään oli vaikea hallita. 1990- luvun voimakas panostus tukityöllistämiseen voidaan nähdä myös eräänlaisena ”lapiolin- jan” reliikkinä. Lamavuosien kriisioloissa myös ennalta tuottamattomiksi tiedetyt ja heikosti jatkomahdollisuuksia tarjoavat tilapäiset hel- potukset työttömyyteen nähtiin hyväksyttävinä ja tarpeellisina.
Vuonna 1997 päätettiin tehdyn selvitystyön pohjalta (Skog – Räisänen 1997) uudistaa työ- voimapoliittinen järjestelmä. Järjestelmän uudistamisessa toteutettiin työvoimapalveluja vahvistavia, työnhakua ja rekrytointia tuke- via ja asiakaspalvelua uudistavia elementtejä. Työvoimapolitiikan katsottiin jääneen lama- ajan asentoon tukipolitiikaksi, eikä järjestelmä tukenut riittävästi nopeaa työllistymistä, työn- hakua ja osaamisen vahvistamista. Käytännön toimina lisättiin omatoimista työnhakua ja sitä tukevaa valmennusta huomattavasti, otettiin käyttöön määräaikaishaastattelut ja työnhaku- suunnitelma sekä työnhakukirja, perustettiin suurten kaupunkien työvoimatoimistoihin 160 uutta asiantuntijavirkaa, muokattiin aktiivioh- jelmia paremmin työmarkkinoiden tarpeisiin ja vaikeasti työllistyville kehitettiin passiivista työmarkkinatukea aktivoiva yhdistelmätuki. Työvoimapoliittisesti olennaisinta yli 270-sivui- sessa selvitysraportissa oli siinä hahmotettu uudenlainen ajattelutapa: yksilön ja valtion välisenä suhteena työttömyys on päätoimista työnhakua.
Työnhakuun haluttiin myös tukipolitiik- kaan ja lama-ajan asentoon jäämisen sijasta antaa shokkihoitoa: selvitysmiehet ehdottivat 200 000 hengen vuotuista osallistujamäärää lyhytkestoiseen työnhakuvalmennukseen. Aivan näin suuriin määriin ei toimeenpanossa ylletty, vaikka työnhakua lisättiin voimakkaasti sekä työvoimakoulutuksessa että työvoimatoimis- tojen järjestämänä erillisenä valmennuksena. Parhaimmillaan oltiin kuitenkin noin 120 000 hengen vuositasolla. Eräs kaikkein mielenkiin- toisimpia ilmiöitä oli se, että monet työttömien
17


































































































   15   16   17   18   19