Page 21 - Työpoliittinen aikakauskirja 2 2017

Työpoliittinen aikakauskirja 2/2017
Artikkeleita
välistä huipputasoa. Työmarkkinat ovat myös dynaamiset. Työttömyysturvajärjestelmällä on myös suhdannepoliittinen roolinsa, kun se toi- mii automaattisena vakauttajana. Esimerkiksi 1990-luvun lamassa ja 2010-luvun taantuma- vuosina automaattisilla vakauttajilla on ollut huomattava talouspoliittinen merkitys, kuten vastaavasti korkeasuhdanteissakin.
Työvoimapolitiikan on myös otettava huo- mioon tulevaisuuden työn muutokset. Voi olla, että työn kehitystä leimaavat jatkossa nykyistä enemmän hybridityöt, alustatalouden kehitys, kansainväliset arvo- ja ansaintaketjut, tuotan- toteknologian uudet suuntaukset, kuten robo- tisaatio ja 3D -tulostus sekä kysymykset siitä, kuka omistaa tietoverkot ja sosiaalisen pääoman. Kansalaisten ja työorganisaatioiden on kehityt- tävä ja uudistuttava ja politiikalla on tuettava sitä ja tehtävä uudistuminen mahdolliseksi.
Pitkä linja
Ehkä oikein pitkä linja työvoimapolitiikan historiaan voisi pitää lähtöpisteenään 1900- luvun alun oloissa kehitettyä kansainvälisiä vaikutteita sisältänyttä modernia ja kokonais- valtaista työvoimapoliittista ajattelua. Tähän liittyy se, että ideat olivat paljon edellä toteu- tusta, edellytyksiä tuolloin kehitettyjen ajattelu- mallien toteuttamiseen jouduttiin odottamaan vuosikymmeniä, mutta ne osoittautuivat häm- mästyttävän kestäviksi ulottuen aina 1950-ja 60-luvuille saakka. Vähittäinen kaupan avau- tuminen ja maailmantalouteen integroituminen joudutti laajempaa koko työmarkkinoita kos- kevaa ajattelua. Aktiivisen työvoimapolitiikan ideat tulivat Suomeen sekä OECD:n kautta että suoraan Ruotsista. Vaikka nämä ideat tunnettiin, ajattelusta omaksuttiin etupäässä yksittäisiä osia tai toimintajärjestelmiä koskevia sovelluksia, ei kokonaisvaltaista strategiaa. Aktiiviselle työ- voimapolitiikalle on myös ominaista, että hyvin erilaisia politiikkakäytäntöjä on eri aikoina ja yhteyksissä sanottu aktiiviseksi työvoimapolitii- kaksi. Markkinoiden ja kehittyneiden palvelujen rooli vahvistui vähitellen, vaikka jäänteitä aiem-
pien vuosikymmenien lapiolinjasta ja työllisyys- töistä kuljetettiinkin rinnalla vielä pitkään. Kun Suomessa ei ole koskaan ollut työvoima-asioissa keskusvirastoa, oli organisaatio kansainvälisesti omintakeinen.
1990-luvun oikeudet ja velvollisuudet ja myö- hempi palvelurakenteiden ja digitalisaation korostus toivat työvoimapoliittiseen ajatteluun uusia elementtejä. Ehkä 2000-luvun kehitys on ollut painotetusti organisaation ja resurssien muutoksia ja palvelumarkkinoiden eriasteista avaamista eri toimijoille. 1900-luvun alkuun verrattuna erona on ollut se, että kun reilut sata vuotta sitten kehiteltiin kestäviä ajatusmuotoja, nyt muokataan toimintajärjestelmiä ja organi- saatioita. Vuoden 2019 maakuntamalli on kolmas vaihe julkisen työvoimapolitiikan historiassa: aluksi keskeinen vastuutaho olivat kunnat, sit- ten valtio ja seuraavaksi maakunnat. Onko val- tiojohtoisen työvoimapolitiikan aika pian ohi? Toimintajärjestelmien ja erityisesti organisaa- tioiden jatkuvat muutokset ovat suomalainen erityispiirre. Vahva arviointikulttuuri ei ole koskaan rantautunut työvoimapolitiikkaan, vaikka hyviä elementtejä siihen onkin olemassa. Tietoon perustuva päätöksenteko on vaikutta- nut työvoimapolitiikassa melko tempoilevalta, vaikka joitain politiikan osia onkin arvioitu huo- lella ja tietoa hyödynnetty.
Työvoimapolitiikan rooli yhteiskuntapoli- tiikassa laajemmin on normaalioloissa ollut yleensä melko vähäinen. Vaikka oppi aktiivisesta työvoimapolitiikasta on olennaisesti lähtökoh- diltaan talouspoliittinen strategia, ei työvoima- ja talouspolitiikan yhteistyö ole ollut optimaa- lista, vaikka koordinointipyrkimyksiä onkin esiintynyt. Kuitenkin talouspolitiikan päättäjät ja toimijat näkevät työvoimapolitiikan merki- tyksen. Säännönmukaisesti kun mikä tahansa hallitus on tehnyt rakennepoliittisia päätöksiä, ovat työmarkkinoiden toimivuus ja työvoima- politiikka aina agendalla – ja vielä sen ytimessä. Keskeinen havainto on, että työvoimapolitii- kan ajattelumallit ja käytännöt ovat eläneet eri sykleissä.
21