Page 27 - Työpoliittinen aikakauskirja 2 2017

Työpoliittinen aikakauskirja 2/2017
Artikkeleita
Ensimmäisenä tietolähteistä mainittiin työvoi- matutkimus.
Vuonna 1983 Tilastokeskus sai valtiovarain- ministeriöltä rahoituksen puhelinhaastattelui- hin siirtymiseksi. Vuoden 1983 alusta lähtien kuukausitutkimuksen tiedonkeruussa luovut- tiin postikyselystä ja siirryttiin puhelinhaastat- teluihin. Puhelinhaastattelut aloitettiin vähitel- len vuoden 1982 syyskuussa rinnakkain postiky- selyn kanssa. Muutos oli merkittävä – tilaston laatu parani, vastauskatoa saatiin pienemmäksi ja lyhyen aikavälin suhdanneseurantaan käy- tettyjen tilastojen luotettavuus parani. (Salmi & Kiiski 1984.) Tässä vaiheessa tutkimuksen nimeksi vakiintui työvoimatutkimus, ja se muo- dostui kuukausittaisesta osasta ja vuosiosasta (Keinänen 2009).
1987 - Työssäkäyntitilasto perustetaan
Väestölaskennoissa hyödynnettiin vuodesta 1970 eteenpäin kasvavissa määrin erilaisia rekis- teritietoja niiden saatavuuden parantuessa. Rekistereiden käyttö helpotti tiedonkeruuta ja vähensi kustannuksia. Taloudellista toimintaa koskevia tietoja tiedusteltiin kuitenkin vielä 1980 ja 1985 väestölaskennoissa osittain suoraan vastaajilta. (Nieminen 1999, 43; Tilastokeskus, työssäkäyntitilasto.)
Vuonna 1990 siirryttiin kokonaan rekisteripohjaiseen väestölaskentaan. Työssäkäyntitilaston synty liittyy tähän uudis- tukseen, sillä myös henkilön taloudellista toi- mintaa koskevat tiedot saatiin lopulta kokonaan rekistereistä (esim. työeläkevakuuttajien työ- suhdetiedot). Työssäkäyntitilaston ensimmäiset tiedot julkaistiin vuodelta 1987. Tilaston alku- vaiheessa kaikkia nykyisiä tietoja ei vielä voitu tuottaa eikä kovin tarkkoja luokituksia ollut mahdollista käyttää. Rekisterien kehittymisen myötä tuli kuitenkin teknisesti ja taloudellisesti mahdolliseksi tuottaa vuosittaisia väestölasken- tatietoja, työssäkäyntitilasto mukaan lukien. (Tilastokeskus 1989; Nieminen 1999, 43.)
Työssäkäyntitilasto kuvaa yleisesti väestön taloudellista toimintaa. Henkilöt jaotellaan tilas-
tossa rekisteriestimoinnilla pääasialliselta toi- minnaltaan työllisiin, työttömiin sekä työvoi- man ulkopuolella oleviin. Tietoja saadaan sekä koko vuodelta että vuoden lopun viiteajankoh- dalta. Lisäksi tuotetaan tietoa työpaikan sijain- nista, toimialasta, työmatkoista, ammatista ja sosioekonomisesta asemasta. Henkilön asuin- rakennuksen ja työpaikkarakennuksen sijainnin pohjalta pystytään tuottamaan tietoa tarkoilla aluejaoilla. Tiedot ovat yhdisteltävissä muihin väestölaskentakokonaisuuden tietoihin.
Nykyään tilaston tärkeimpiä lähderekisterejä ovat väestötietojärjestelmä, työ- ja elinkeinomi- nisteriön työnvälitystilastojärjestelmä, työelä- kevakuuttajien rekisterit, eläkerekisterit ja vero- tustiedot. Kaikkiaan hallinnollisia ja tilastollisia rekisterejä sekä muita aineistoja on noin 40, ja pieni osa tiedoista saadaan myös yrityksille koh- dentuvista tiedonkeruista.
Tilaston tietosisältö on pysynyt aikasarjan alusta lähtien melko samanlaisena. Hallinnolliset muutokset rekisterien sisällössä ovat kuitenkin vaikuttaneet tietyissä kohdin tilaston tietosisäl- töön. Esimerkiksi vuoden 2005 eläkeuudistuk- sen myötä alaikäisten työllisyyttä ei ole pystytty enää tilastoimaan, koska työeläkevakuutuksen vakuuttamisvelvollisuuden alaikäraja muuttui 14 ikävuodesta 18 ikävuoteen.
1990-luku - Talouden lama alkaa ja Suomi liittyy Euroopan unioniin
Liittyminen Euroopan unioniin muutti työ- voimatutkimuksen aseman ja sisällön perusteel- lisesti – työssäkäyntitilastossa muutokset oli- vat vähäisempiä, koska tietoa tuotettiin osaltaan kansainvälisten väestölaskentasuositusten poh- jalta ja toisaalta kansallisiin tarpeisiin. EU:ssa tilastojen keruu perustuu asetuksiin, jotka mää- rittävät muun muassa keruuajankohdan, tieto- sisällön ja joissakin tapauksissa myös tilastoissa käytetyt käsitteet. Asetusten toimeenpano on jäsenmaille pakollista. Yksi tärkeimmistä EU:n käyttämistä suhdannetilastoista on työvoimatut- kimus, eli Labour Force Survey (LFS).
Tilastokeskuksessa ryhdyttiin heti suunnit-
27