Page 34 - Työpoliittinen aikakauskirja 2 2017

Artikkeleita
Työpoliittinen aikakauskirja 2/2017
teoriassa (Acemoglu, Aghion ja Zilibotti 2006). Empiirisessä tuottavuustutkimuksessa johta- misen laadun on havaittu selittävän tuottavuu- seroja niin maiden välillä (Bloom, Sadun ja Van Reenen 2016) kuin yritysten ( ja toimipaikko- jen/organisaatioiden) välillä saman maan sisällä (Bloom, Brynjolfsson, ym. 2013; McCormack, Propper ja Smith 2014). Talouden kasvua saa- daan aikaan lisäämällä panosten käyttöä (työn ja pääoman määrää) tai parantamalla tuottavuutta. Pitkällä aikavälillä tuottavuuden kasvu on rat- kaisevassa asemassa. Tuottavuuden kasvu poh- jautuu teknologiseen kehitykseen. Teknologisen kehityksen ansiosta samalla työ- ja pääomapa- noksen määrällä saadaan aikaisempaa suurempi tuotos. Teknologia ja johtamiskäytännöt kytkey- tyvät kiinteästi toisiinsa ja siksi on tärkeää tutkia niitä rinnakkain (Bloom, Sadun, ym. 2016)
Tuottavuuden kasvu, johtajataidot ja talouden rakenteiden uudistuminen
Talouden tuottavuus kasvaa kahden erilaisen mekanismin kautta. Tuottavuus paranee koko talouden tasolla (ns. aggregaattituottavuus), kun 1) tuottavuus paranee yrityksissä (englanniksi
”within rms”) tai jos
2) yritysten välillä tapahtuu tuottavuutta vah-
vistavaa yritys- ja työpaikkarakenteiden muutosta (englanniksi ”between rms”). Tätä mekanismia kutsutaan usein ”luovaksi tuhoksi”. Talouden tuottavuus kohoaa, kun talouteen syntyy uusia korkean tuottavuuden työpaikkoja ja siellä tuhoutuu matalan tuot- tavuuden työpaikkoja.
Vaikka luovaan tuhoon kuuluva työpaikkojen tuhoutuminen aiheuttaa hyvinvointia heikentä- vää epävarmuutta työmarkkinoilla, luovan tuhon tuottavuuskasvuvaikutuksen ja siitä seuraavan nopeutuneen reaalitulokehityksen ansiosta sen vaikutus hyvinvointiin voi kokonaisuudessaan olla kuitenkin myönteinen, varsinkin jos epä- varmuudesta aiheutuvia haittoja korjataan riit- tävän anteliaalla työttömyysturvalla (Aghion ym. 2016).
Tuottavuustutkimuksissa on havaittu, että
varsinkin teknologisten murrosten aikana tapahtuu tavallista enemmän yritys- ja työ- paikkarakenteiden muutosta (Maliranta 2017). Tuolloin luovan tuhon merkitys tuottavuuden kasvulle usein myös korostuu. Yleensä kuiten- kin talouden tasolla tapahtuvasta tuottavuuden kasvusta merkittävin osa tapahtuu yrityksissä.
Talouden tuottavuus nousee siis merkittävältä osin sitä kautta, että yrityksissä tapahtuu tuot- tavuuden kasvua. Yritysten tuottavuuden kas- vun taustalla on usein uusi tai paranneltu tuote (tuoteinnovaatio), uusi tai paranneltu tuotan- toprosessi (prosessi-innovaatio) tai tuotantoa on organisoitu uudella tavalla (organisatorinen innovaatio). Myös markkinointia kehittämällä voidaan parantaa yrityksen tuottavuutta (mark- kinointi-innovaatio). Taustalla voi olla aikaisem- min tehty panostus tutkimus- ja kehitystyöhön, mutta ei välttämättä aina. Innovaatioiden tuot- tavuusvaikutusten kannalta voi olla olennaista, millaisia ammatti-, tehtävä- ja henkilörakentei- den muutoksia yrityksen sisällä tapahtuu. On luonteva ajatella, että tuote- ja varsinkin pro- sessi-innovaatioiden yhteydessä on usein tar- peellista tehdä myös organisatorisia innovaa- tioita (Black ja Lynch 2001). Tämä voi tarkoit- taa uusia liiketoimintakäytäntöjä tai uudenlai- sia tapoja hoitaa päätöksenteon ja vastuunjaon organisointia.
Innovaatioiden lisäksi yrityksen tuottavuus voi parantua johtamisen laadun parantumisen vuoksi (Bloom, Brynjolfsson, ym. 2013). Voidaan myös ajatella, että myös johtamisen laadun taso vaikuttaa innovointikykyyn, eli kykyyn tuottaa uusia tuotteita, kehittää uusia tuotantoproses- seja tai kehittää organisaatiota yrityksen tuotta- vuutta parantavalla tavalla. Bloom, Brynjolfsson, ym. (2016) havaitsevat, että yrityksen toimi- paikkojen johtamiskäytäntöjen laatua mittaava indeksi selittää yrityksen kokonaistuottavuutta vähintään yhtä hyvin kuin sen panostukset tut- kimus- ja kehitystyöhön.
Innovaatiot ja johtamiskäytännöt kytkeytyvät siis kiinteästi toisiinsa. Molempiin luonnollisesti tarvitaan koulutuksen ja kokemuksen kautta
34