Page 44 - Työpoliittinen aikakauskirja 2 2017
P. 44

Artikkeleita
Työpoliittinen aikakauskirja 2/2017
Kuviossa 7 vertaillaan innovatiivisuutta eri maiden välillä pienissä (10-49 henkeä), keski- suurissa (50-249 henkeä) ja suurissa yrityksissä (250- henkeä). Maat on esitetty kuvassa nou- sevassa järjestyksessä sen mukaan, onko yri- tyksessä tehty joku innovaatio vuosina 2012- 2014. Tämä on esitetty viivalla ja sen asteikko on vasemmalla.
Kuvassa tarkastellaan myös innovatiivisuu- den neljää eri näkökohtaa:
1. Tuoteinnovaatiot (uusia tai olennaisesti paran- nettuja tavaroita tai palveluita)
2. Prosessi-innovaatiot (yrityksen käyttöönot- tama uusi tai olennaisesti parannettu tavaroi- den tai palveluiden tuotantoprosessi, jakelu- menetelmä tai tukitoiminto)
3. Markkinointi-innovaatiot (uusi markkinoin- ti-idea tai -strategia, joka olennaisesti eroaa yrityksen käyttämästä markkinointimenetel- mästä ja jota yritys ei ole aiemmin käyttänyt)
4. Organisaatio-innovaatiot (uuden organisa- torisen menetelmän käyttöönotto yrityksen liiketoimintakäytännöissä (mukaan lukien tiedonhallinta), työorganisaatiossa tai ulkoi- sissa suhteissa)
Nämä on esitetty pylväillä ja asteikko on oikealla.
Yleisesti ottaen innovatiivisimpia maita ovat Sveitsi, Saksa ja Itävalta. Suomen yritykset ovat hyvää keskitasoa. Innovatiivisuus on samaa luokkaa kuin Ruotsissa ja ehkä hieman parem- paa kuin muissa Pohjoismaissa. Suomi pärjää suhteellisesti ottaen paremmin tuote- ja proses- si-innovaatioissa kuin markkinointi- ja organi- saatioinnovaatioissa.
Kuviossa 8 tarkastellaan organisaatioinno- vaatioiden yleisyyttä eri maissa. Maat esitetään nousevassa järjestyksessä sen mukaan, kuinka suuressa osa yrityksistä on tehty ainakin joku organisaatiota koskeva innovaatio. Kuviossa on esitetty myös organisaatioinnovaatioiden kol-
mea osa-aluetta kuvaavia tunnuskuja. Kuten kuviosta nähdään, Suomi on tässä vertailussa maajoukon keskivaiheilla. Aivan kuten muutkin innovaatiot, myös organisatoriset innovaatiot ovat näiden vertailujen perusteella yleisimpiä Sveitsissä, Saksassa ja Itävallassa. Suhteellisen harvinaisia muutokset ovat Espanjassa ja ehkä hieman yllättäen myös Alankomaissa ja Ruotsissa. Suomessa on suhteellisesti hieman vähemmän toteutettu sellaisia organisatorisia muutoksia, joissa on muutettu päätöksenteon ja vastuiden jakoa (toinen palkki on lyhempi kuin ensimmäinen palkki).
Edellä kerrotut yritysten organisaatiota ja muita tekijöitä koskevat innovaatiomittarit perustuivat siis yrityksille tehtyyn Eurostatin innovaatiokyselyyn. Harmonisoinnin ansiosta kyselyn tulosten pitäisi olla vähintäänkin koh- tuullisen vertailukelpoisia. Vertailujen laatua parantaa myös se, että kyselyn ovat suorittaneet maiden tilastovirastot ja yrityksillä on tiedonan- tovelvoite, mikä parantaa aineistojen edusta- vuutta.
Euroopan elin- ja työolojen kehittämissäätiön (Eurofound) keräämä Euroopan työolotutkimus (2015) tarkastelee samaa aihetta työntekijöiden näkökulmasta. Työntekijöiltä on kysytty, onko viimeisten kolmen vuoden aikana työpaikalla tapahtunut rakenteellisia muutoksia tai uudel- leenjärjestelyjä, jotka ovat merkittävästi vai- kuttaneet työhön. Nämä vertailut kertovat, että Tanskassa, Ruotsissa ja Suomessa yli 40 prosent- tia työntekijöistä ilmoittaa, että heidän työpai- kallaan on tapahtunut merkittäviä uudelleenor- ganisointeja. Tämä osuus on suhteellisen pieni Saksassa, Espanjassa ja Italiassa. Espanjassa ja Italiassa organisatoriset muutokset ovat verrat- tain vähäisiä tarkasteltiinpa asiaa sitten työnte- kijän tai työnantajan näkökulmasta. Suomessa innovatiivisuus näyttää siis suhteellisen suu- relta, kun asiaa kysytään työntekijän näkökul- masta (so. Eurofound-aineisto), mutta jossain määrin keskinkertaiselta, kun asiaa kysytään yri- tyksiltä (Eurostat:in Innovaatiotilasto). Myös Saksan, Tanskan ja Ruotsin osalta nämä kaksi
44


































































































   42   43   44   45   46