Page 9 - Työpoliittinen aikakauskirja 2 2017

Työpoliittinen aikakauskirja 2/2017 Pääkirjoitus
Työvoimapolitiikan ideat ja käytäntö
Heikki Räisänen1
Kun työvoimapolitiikkaa tarkastelee lyhyellä aikavälillä, huomio kiinnittyy jatkuviin muu- toksiin. Tämä voi heijastaa osaltaan tavoitteiden
vaativuutta, tyytymättömyyttä kulloisenkin poli- tiikan tuloksiin ja myös vaikeutta perusteellisem- pien muutosten tekemisessä. Esimerkiksi vuo- sina 1992–96 työvoimapolitiikassa tehtiin keski- määrin 1,8 lainsäädäntömuutosta kuukaudessa. 2000-luvulla työttömyysturvaa on uudistettu jat- kuvasti, samoin vaikkapa organisaatiomuutoksia etenkin alue- ja paikallishallinnossa on riittänyt. Työvoimapolitiikan ajattelutapojen pitkä linja osoittaa, että politiikkaideat ovat monesti toteu- tuneet vasta vuosikymmenien viiveellä.
Työvoimapoliittisessa ajattelussa on 1900- luvun alkuvuosista lähtien vaikuttanut joitain keskenään kamppailleita ajatusrakennelmia. Aluksi esillä oli työväenkysymyksestä noussut työttömyyden torjunta, jota lähestyttiin köy- häinhoidollisin menetelmin. Vuosien 1907–14 valtiopäivillä kehiteltiin kuitenkin työmarkki- noista lähtevää lainsäädäntöä, jota ei kuiten- kaan pääosin toimeenpantu, mutta ne muodos-
tivat ajattelumallit vuosikymmeniksi eteenpäin. Itsenäisyyden alkuaikoina työttömyyskysymyk- sessä palattiin paljolti köyhäinhoidollisille lin- joille. Vasta 1930-luvun pulavuodet nostivat val- tion roolin työttömyyden hoidossa lähempään keskusteluun. Päävastuu pysyi silti kunnilla. 1930-luvulla lainsäädännössä oli myös libera- listisia suuntauksia.
Sotavuosien jälkeen valtion rooli kasvoi ja monia työmarkkinauudistuksia suunniteltiin. Useissa niistä kävi kuitenkin kuten 1900-luvun alkuvuosien valtiopäivilläkin kehitellyille ajatus- muodoille, ne toteutuivat vasta vuosikymmeniä myöhemmin. Terminologiana työvoimapolitiikka oli käytössä 1940-luvulla, mutta unohtui sitten muutamaksi vuosikymmeneksi. Työttömyyttä hoidettiin lapiolinjalla, kunnes maailmantalou- teen avautuminen 1960-luvulla alkoi edellyttää laajempaa kasvupoliittista ajattelua, investointeja, työvoiman liikkuvuutta ja ammattitaidon roolin korostamista.
Aktiivisen työvoimapolitiikan ideat olivat Suomessa tunnettuja, mutta niitä ei omaksuttu
1 Heikki Räisänen, VTT, työvoimapolitiikan dosentti, tutkimusjohtaja, työ- ja elinkeinoministeriö
9