Page 19 - Merimies 2/2017

aimo myräkkä
Nykyajan lentävät hollantilaiset
Takavuosina eli raju Tarina aavelaivasTa, Lentävästä hol- lantilaisesta. richard Wagner sävelsi siitä jopa oopperan. Ikuisesti kiertävästä purjelaivasta on eri versioita. Yhden mukaan joku kap- teeni oli vihapäissään laukaissut aseensa kohti Etelän ristin tähtikuviota ja joutui rangaistukseksi seilaamaan merillä loputtomasti. Toinen juttu kertoo erään kapteenin olleen aikeissa kiertää Kap Horn. Silloin enkeli varoitti häntä menemästä myrs- kyävälle merelle. Kapteeni ei piitannut neuvosta ja tuli tuomituksi ikuiseen purjehdukseen.
Ihmeellisintä on, että Lentävän hollantilaisen on nähty aikojen saatossa seilaavan useita kertoja – ja jopa lujaa vastatuuleen. Sil- minnäkijöinä on ollut sekä arvovaltaisia henkilöitä että ihan tavalli- sia pulliaisia. Hii-o-hoi sanoo Aimo. Hyvä tarina.
Aimo lukee aina tarkasti Merimies-lehden ja saa siitä tietoa, mi- tä aalloilla ja maissa tapahtuu. Helmikuun lehdestä Aimon mie- leen tuli nykyaikainen Lentävä hollantilainen, joka purjehtii hiljai- sesti maailman meriä ilman miehistöä. Ei ole ketään vilkuttamassa kannella, ei nosteta lippua tervehdykseksi mastoon, ei soiteta su- mutorvea. Miehistö on jätetty rantaan.
MiehiTTäMäTönTä paaTTia ohjaTaan valvoMosTa kuten paperitehtaan prosessia, jos Aimo oikein ymmärtää. Sama meri- mies (voiko häntä enää sellaisiksi kutsua?) hoitelee useaa laivaa samanaikaisesti. Ei tarvitse enää ostaa virkapukuja. Paita ja farma- rihousut riittävät työasusteiksi.
satamassa ja joskus eivät aikataulut pitäneet. Aina ei mene nap- piin ihmisiltäkään.
vaan niinhän se on, eTTä koneeT korvaavaT ihMis­ TyöTä. Lentokoneet lentävät jo melkein pelkästään autopilotilla ja hyvin lentävätkin. Ei ohjaa ihminen enää konetta paremmin. Niin varmaan käy laivojenkin kanssa. Täytyy vain varmistaa, että jos jo- tain särkyy, ei seuraa katastro . Laitteiden pettäessä ei saa ajaa ka- rille, toisen laivan päälle tai täysillä laituriin.
Tulevaisuudessa ei olisi enää merimiehiä, jotka voisivat ke- hua matkoillaan. Ei enää kerrottaisi huimista myrskyistä, ei an- karasta merenkäynnistä kymmenmetrisine aaltoineen eikä maa- ilmalla tavatuista neidoista. Toisaalta kukaan ei myöskään olisi merisairas.
TieTokoneeT eiväT Toisilleen paheMMin juTTele eivätkä kehu purjehtineensa Hyväntoivonniemen ympäri. Vaikka tekoälyä- hän on olemassa, joten ehkäpä tietokoneisiin voitaisiin kytkeä mat- kamuisto- ja kehumisosio. Tietokoneiden keskinäinen puhelu saat- taisi olla hauskaa kuultavaa.
Rahtilaivoihin ja tankkereihin miehittämättömyys saattaa sovel- tua. Sitä Aimo ei käsitä, miten ruotsinlaivat tai Tallinnan linjat hoi- dettaisiin etäohjatusti. Tervetulokuulutukset ja ”elävän” musiikin hoitaisi kone. Karaoke olisi puoliautomaattinen. Ruuat olisi tehty maissa valmiiksi ja ne saisi juomien kera luukusta maksua vas- taan. Hii-O-hoi!
Eivät taida miehittämättömät alukset tulla käyttöön ihan lähi- vuosina. Hyvä niin. Vaikka jäljelle jäisi merenkulkuun liittyviä ammatteja, merimiesten päiden yllä leijunut romanttinen sädekehä taitaisi rapistua. Vain muutama vanha skönäri kävisi silloin tällöin ravintola Salvessa jutustelemassa vanhoista hyvistä ajoista. Niin
Tokihan näin syntyy säästöä työvoimakustannuksissa. Mutta
entäs jos jotain menee pieleen? Rautateillä on silloin tällöin kaa-
os, kun tietokoneet reistailevat ja systeemit ovat menneet sekai-
sin. Junat eivät kulje, koska liikenne vaatii moninaisia aparaatte-
ja. Asemapäällikkö on korvattu tietokoneella. Eipä silti – Aimo on
ollut laivassa, jossa oli kapteeni ja ihan oikea elävä miehistö ja
siltikään ei aina osuttu sinne, mihin piti. Välillä oltiin väärässä se on nähtävä, että mikään ei ole ikuista.
2017 • 2 // MS 19