Page 3 - Merimies 2 2018

Vihreät haluaisivat lopettaa suomalaisen kauppamerenkulun
Hallituksen asettaman parlamentaarisen yritystukityö- makustannusten ja varustamoverotuksen tasossa on niin kova,
PÄÄKIRJOITUS
ryhmän työ päättyi lopulta – ei mihinkään. Työryhmä sai kuitenkin linjattua kriteerit sille, millaisia yritystu- kia jatkossa toteutetaan. Kauppamerenkulun kannalta
kummatkin lopputulokset olivat positiivisia: se, että yritystukityö- ryhmässä ei päädytty esittämään kauppamerenkulun miehistökus- tannustuen leikkaamista ja se, että tulevaisuudessa yritystukien toteuttamista arvioidaan muun muassa huoltovarmuuden ja työlli- syyden näkökulmasta, antavat kummatkin toivoa siitä, että tulevai- suudessa tukien arvostelijat edes hiukan kuuntelisivat järkipuhetta eivätkä juoksisi populististien irtopisteiden perässä.
Tällä kertaa parlamentaarisen yritystukityöryhmän kiivain me- renkulun tukien vastustaja oli Vihreiden kansanedustaja Antero Vartia. Hänen motiivinaan yritystukien leikkaamiselle oli mitä il- meisimmin vain käsittämätön halu kerätä julkisuudessa jonkin- laista talousmiesvaltiomiehen leimaa: mitä enemmän työryhmäs- sä esitti leikkauksia, sitä suurempaa kansansuosiota saisi ja sitä varmemmin seuraavissa vaaleissa voisi esiintyä suurena talouspo- liittisena tietäjänä.
Jos tuista luovuttaisiin, lopputulos olisi, että sama laivaliikenne Suomeen ja Suomesta jatkuisi, mutta eri lippujen alla ja ei-suomalaisilla merenkulkijoilla.
Vartian näkemykset olivat lapsellisia ja vääriä. Kauppamerenku- lun miehistökustannustuki on erittäin hyvä esimerkki siitä, kuinka tarpeellinen tuen antaminen on elinkeinon kansainvälisen kilpailu- kyvyn ja työllisyyden säilyttämisen kannalta. Tuella on myös Suo- men huoltovarmuuden kannalta erittäin merkittävä asema.
Kauppamerenkulun tukijärjestelmä perustuu EU-komission suosituksiin, joiden päämääränä on turvata eurooppalainen kaup- pamerenkulku ja eurooppalaisten merenkulkijoiden työllisyys. Il- man komission suosittelemien tukien toteuttamista Suomella – samoin kuin muilla EU:n merenkulkuvaltioilla – ei enää olisi omaa kauppalaivastoa, myös eurooppalaisten merenkulkijoiden ammat- tikunta olisi mennyttä. Suomi ei ole tässä suhteessa mitenkään erilaisessa asemassa: kolmansista maista tulevat kilpailu työvoi-
että pelkästään suomalaisin ehdoin ei olisi mitään mahdollisuutta menestyä ja selvitä. Jos tuista luovuttaisiin, lopputulos olisi, että sama laivaliikenne Suomeen ja Suomesta jatkuisi, mutta eri lippu- jen alla ja ei-suomalaisilla merenkulkijoilla.
Antero Vartian tyyppiset populistipoliitikot eivät kuitenkaan ole ainoa uhka eurooppalaisen kauppamerenkulun ylläpitämiselle ja eurooppalaisten sekä erityisesti pohjoismaalaisten merenkulkijoi- den työpaikoille ja tulevaisuudelle. Esimerkiksi Norjassa maan hal- litus on suunnittelemassa – Color Line -varustamon kovan painos- tuksen alla – Norjan kansainvälisen alusrekisterin NIS:n avaamista Norjan rannikkoliikenteessä oleville matkustaja-aluksille. Tämä tarkoittaisi alusten norjalaisen taloushenkilökunnan korvaamista todennäköisesti filippiiniläisillä, mikä johtaisi tuhansien norjalais- ten merenkulkijoiden työttömyyteen. Jos Norja toteuttaa tällaisen muutoksen, Tanska ja Ruotsi ovat pakotettuja seuraamaan peräs- sä: kilpaileminen NIS-rekisterin halvempia kustannuksia vastaan olisi muutoin mahdotonta. Selvää on, että ennen pitkää Suomikin joutuisi harkitsemaan omia toimiaan.
Toistaiseksi kyse on kuitenkin vain Norjan hallituksen suunnitel- mista, varsinaisia päätöksiä ei vielä liene tehty. Painostus Norjan hallitusta vastaan on myös suuri siten, että hallitukselta vaaditaan perinpohjaisten selvitysten laatimista ennen päätösten tekemistä erityisesti siitä, mitkä vaikutukset muutoksella olisi ei pelkästään norjalaisten merenkulkijoiden työllisyyteen, vaan myös siitä, mitä muutos tarkoittaisi pohjaismaisen kauppamerenkulun kannalta. Toivoa vain sopii, että tässäkin asiassa lopulta järki voittaa.
Simo Zitting
Puheenjohtaja
simo.zitting@smu.fi
2018 • 2 // MS 3