Page 15 - Merimies 3 2018

”Tulin tuuraamaan”
”Tuuraajaksi tulin ja täällä vielä olen”, Ilari Kallio kertoo työu- rastaan Vartsalan lossilla Fin-
nferriesin palveluksessa.
Ensin hän työskenteli aluksella 1,5 vuot-
ta vikaeeraajana ja sitten hänelle tarjottiin vakituista työpaikkaa. Nyt hän on ollut kol- me vuotta varustamon palveluksessa. Kallio työskenteli ennen lossinkuljettajan uraansa täkkärinä rahtilaivoilla.
”Olin 14 vuotta Borella ja sen edeltäjällä Engshipillä. Muutos neljän–kuuden viikon törnista lossinkuljettajan kolmivuorotyö- hön on ollut suuri ja siihen on tarvinnut opetella.”
Borella Kallio ehti seilata M/s Najadenil- la, M/s Bravadenilla, M/s Bordenilla ja M/s Autobaylla.
”Ajelimme muun muassa sinkkiharkkoja ja kontteja. Suomen satama oli Inkoo, jon- ne kuljetimme kalkkikiveä.”
Tavaraa haettiin entisistä itäblokin mais- ta, Tanskasta ja Saksasta sekä Briteistä.
”Kerran M/s Bordenin kanssa kävimme An- golassa, eli tuli ylitettyä myös Päiväntasaaja.”
Lossikuski saa osansa, jos muija haukkuu
N iinhän se on, että lossi on aina vää- rässä päässä rantaa. Harva tulee miettineeksi, että lossinkuljettajan työ – jos joku – on asiakaspalveluammatti ainakin saapuneiden asiakaspalautteiden
perusteella.
”Jos jollekin tulee muijan kanssa kotona
tappelu, ja hän suhauttaa autolla lossille, niin kuskihan siitä saa ilman muuta osansa”, pää- luottamusmies Wahlstén on oppinut tunte- maan vuosien varrella ihmismielen.
Pelkkä lossinajotaito ammattiin ei riitä, sillä lossinkuljettajan pitää pystyä ole- maan viileänä ja pitämään tunteet suuremmalti osin sisällään, vaikka lähes- tulkoon kaikki asiakaspalautteet, jos niitä saapuu, ovat negatiivisia.
”Tänne soitetaan myös suoraan ohjaa- moon ja laitetaan viestiä. Monia kiukuttaa, jos eivät mahdu kyytiin mukaan.”
Kesäisin ja tunnetusti juhannuksena lossille saapuva jono on kilometriluokkaa. Ammatissa kuulee vuosien varrella mitä uskomattomampia selityksiä siitä, miksi jonkun pitäisi päästä jonossa ohitse kyytiin ohi muiden matkustajien.
”Ne, ketkä joutuvat jäämään rannalle odottamaan, eivät ole tyytyväisiä.”
Lossikuskit suhtautuvat saamiinsa palautteisiin rauhallisesti. On pakko, koska muuten ei jaksaisi. Harvoin kukaan uskaltaa tulla kuitenkaan suoraan antamaan viestiä ylös lossiohjaamoon, vaan nykypäivänä on helppoa lähettää
anonyymi tekstari tai viesti suoraan lossille.
”Jos rantaan saapuu hälytysajoneuvo, emme ota ketään muuta kyytiin. Tämä on asia, jonka toivomme matkustajien ym- märtävän. Syynä on se, että jos otamme muita kyytiin, emme saa jonoa pysähty- mään ja lastaus kestää. Hälytysajoneuvo on saatava eteenpäin heti”, lossinkuljetta- jan lähettävät ihmisille sen asian suhteen terveisiä.
Ja saapuu sitä joskus hyviäkin palautteita ja matkustajat opitaan tunte- maan.
”Jos joku vilkuttaa autonsa valoja läh- tiessään, se on kiitos meille osoitettu suu- rin kiitos”, miehet myhäilevät.
Lossinkuljettaja Ilari Kallio (vas.) ja pääluottamusmies Markku Wahlstén ajavat kumpaisetkin vaijerilossia: Kallio Kustavissa ja Wahlstén Vånossa.
2018 • 3 // MS 15