Page 14 - Merimies 3 2018

”Tästä näkee, että työmme vaatii järjestelyä ja laskemistakin, ettei aluksessa ole ylikuor- maa. Tällainen ajoneuvomäärä on kuiten- kin aivan normaali”, Kallio ja Wahlstén to- teavat.
Puurekka lossin kannella
Vartsalan lossillä kulkee myös paljon puu- tavararekkoja.
”Välillä ihmettelen, että miten yhdeltä saarelta löytyy noin paljon puuta ja onko saaren sisäosa hakattu jo kohta autioksi”, Kallio hymähtää.
Jos saaresta tuodaan tavaraa ja puuta, sinne myös viedään tilalle uutta. Sepeliä ja muita rakennusaineita sekä työvälineitä kuljetetaan paikallisten ja mökkiläisten tar- peisiin vuosittain melkoisia kuormia.
”Voi sanoa, että meillä Vånon lossillakin Turun kaakkoispuolella pitäisi olla sepeli- määrällä laskettuna kohta kokonainen kau-
Työpäivän päätteeksi silmät ovat kuin
hiekassa tai pää
joskus jopa hieman kipeä, jos huono ajosää sattuu kohdalle.
punginosa valmiina”, pääluottamusmies Wahlstén tuumii vuosien varrella kyyditse- mistään kuormista.
Tavaramäärät ovat kuitenkin osoitus sii- tä, että saaristo on elävä. Vanhan rinnalle tehdään uudisrakentamista. Ilari Kallio on itse syntyjään kustavilainen, saariston lapsi.
”Olen syntynyt Kustavissa ja ensimmäi- set 11 vuotta asuin täällä. Sen jälkeen reip- paan 20 vuotta Naantali-Raisio -akselilla, kunnes muutin tänne takaisin.”
Oma koti ja perhe sijaitsevat vajaan 10
minuutin matkan päässä työpaikasta, los- silta. Lähimpään kivikylään, eli Raisioon, on noin tunnin ajomatka.
”Tiet ovat talvella liukkaat ja loskasää vi- huliaisin. Pimeää on aina.”
Otsalamppu on saaristolaisten pyhä instrumentti, joka päässä kuljetaan joka paikkaan: puuvajaan ei ole menemistä il- man otsalamppua. Eikä muuallekaan, sillä pimeys vallitsee koko pihapiirissä ja lähitie- noolla.
Sää määrittää työpäivää
Luonto on vahvasti läsnä saaristolaisten elämässä. Myös lossinkuljettaja istuu yl- häällä kopissaan keskellä luontoa ja sen voimia. Syksyllä ja loppuvuodesta on pi- meää kuin säkissä. Keväällä ja kesällä valoa tulvii ohjaamoon liiankin kanssa.
”Sumuinen sää – ja tällä hetkellä vallit- seva pilvisyys on kuvitteellisesti pilvinen, koska silmiä pitää siristää ajettaessa koko ajan. Työpäivän päätteeksi silmät ovat kuin hiekassa tai pää joskus jopa hieman kipeä, jos huono ajosää sattuu kohdalle.”
Yllättävää kyllä aurinkoinenkin sää voi tehdä ajosta työlästä: meri kimmeltää ylös lossikopin ohjaamoon kuin kirkas peili. Myös merivirrat yrittävät työntää alusta rei- tiltään. Nyt Kallio pyöräyttää ajotuolinsa ympäri 180 astetta kohti uutta menosuun- taa, vastarantaa.
Kallio on ahkera metsämies, kuten moni muukin saaristolainen. Metsäreissuille osallistuu myös kaksi labradorinnoutajaa ja mäyräkoira.
Koirien kanssa huushollissa vilskettä yl- läpitää myös 2,5-vuotias tyttö, joka on jo innokas salibandyn pelaaja.
”Meillä on täällä saaristossa lapsille oma joukkue, jossa nuorin on ensimmäi- sellä luokalla ja vanhin seitsemännellä”, saaristolaiset järjestävät lapsilleen harras- teita, joita ei muuten ole lähiseudulla pal- jon tarjolla.”
Kaikki me tiedämme saariston idyllin, josta monet voivat lukea vain kirjoista.
”Saaristo on lapselle hieno paikka viet- tää lapsuus ja juoksennella vapaasti. On meri, luontoa ja rauha.”
14 MS // 3 • 2018