Page 6 - Suomalaisen johtamisen_tila ja tulevaisuus

Johdanto
Johtajuus ei ole yksinselitteinen käsite, kuten ei ole johtaminenkaan helppoa ja yksinkertaista. Johtajuus mielletään helposti yksittäisen henkilön ominaisuudeksi, vaikka todellisuudessa johtajuus on usein jaettua ja sitä ilmenee ihmisten välisessä toiminnassa kaikilla tasoilla myös ilman nimettyjä rooleja. Johtamiseen vaikutta-
vat myös ne olosuhteet, joissa sitä toteutetaan. Tällöin yhteiskunnan tapojen ja kulttuurin merkitys korostuu. Yrityselämässä organisaation toimiala, yrityksen kypsyys, kilpailutilanne, strategia, henkilöstö sekä käytänteet vaikuttavat siihen, millaista johtajuutta tarvitaan.
Kun miettii suomalaista johtajuutta ja sen ominaispiir- teitä, mieleen saattaa nousta kuvia esimerkiksi Urho Kekkosesta ja siitä johtajaihanteesta, jota presidenttim- me usein ilmentävät. Kekkonen nousi vaatimattomista oloista maan johtoon ja isällisesti johti kansakuntaam- me haasteellisten vuosien läpi luoden pohjan Suomen sotien jälkeiselle vaurastumiselle. Samanlaisen tarinan voimme kertoa Kekkosen edeltäjistä, Paasikivestä, Mannerheimistä ja Rydistä, jotka kaikki toimivat vaikeina aikoina ja haastavissa olosuhteissa. Kuitenkin jokainen heistä onnistui luotsaamaan Suomea kohti valoisampaa tulevaisuutta.
Toisaalta viime vuosikymmenien presidenteissämme on korostunut maanläheisyys ja kansanomaisuus. Vaikka he ovatkin maamme korkeimmassa virassa, niin he kuitenkin ovat lähellä meitä. Koivisto matkusti raitiovau- nussa Katajannokalle ja Halosen näki Hakaniemen torilla kansan parissa. Ulkomaille asti on levinnyt kuvia Niinis- töstä kolaamassa lunta kotipihallaan. Nämä molemmat mielikuvat, sankarijohtaja sekä arjen sankari, kertovat tarinaa suomalaisesta johtajuudesta.
Suomalaisen johtajuuden piirteitä voi myös hakea vertailemalla meidän tapaamme johtaa muihin maihin. Usein korostetaan sitä, että ruotsalaisessa johtamises-
sa on tärkeää ylläpitää ”diskuteeraamista”, eli sitä, että asioista puhutaan avoimesti ja että kysymyksiin haetaan monia eri näkökulmia ja ratkaisuja. Tähän ruotsalaiseen tapaan verrataan sitten suomalaisten tapaa mennä suoraan asiaan ja hakea ratkaisua heti kättelyssä. Lisäksi usein suomalaisena hyveenä korostetaan rehellisyyttä ja suoraselkäisyyttä, joka näkyy myös johtamisessa. Maa- ilmalla tiedetään, että suomalaisen sanaan voi luottaa, suomalainen on aina ajoissa ja suomalaiselta yritykseltä saa sitä mitä tilaa – toisin kuin joiltain muilta. Johtamisen kansallisiin piirteisiin liittyy siis paljon mielikuvia, mutta voimmeko sanoa jotain konkreettista suomalaisesta johtajuudesta? Jotain, joka ilmentäisi sen ydintä?
Kaikissa näissä suomalaiseen johtajuuteen liittyvissä kuvauksissa on erilaisuuksistaan huolimatta yhteisiä piirteitä, joita voimme tunnistaa suomalaisiksi ominai- suuksiksi. Mutta mistä ne juontuvat ja mikä niistä tekee juuri suomalaista?
Jos katsomme suomalaista johtajuutta historiallista taustaa vasten, voimme nähdä, miten se on muodos- tunut yhteiskunnan muun kehityksen kanssa. Asian voi tiivistää hiukan mutkia suoristaen seuraavaan historial- liseen viitekehykseen: suomalaisessa yhteiskunnassa ei ole ollut vahvaa eliittiä, eli voimakasta aatelistoa. Ruotsin vallan aikana olimme valtakunnan itäinen, metsäläinen osa, ja kun siirryimme Venäjän suurruhtinaskunnaksi, maamme eliitti oli niin pieni ja heikko, että se tarvitsi tuekseen talonpojat. Tältä pohjalta syntyi fennomania- aate sekä suomalaisen yhteiskunnan vahva talonpoi- kainen tausta. Vielä 1800-luvulla maaseudun köyhälistö ja kaupunkien työväestö olivat ulkona yhteiskunnan kehittämisestä, mutta molemmat ryhmät nousivat tapahtumien keskiöön 1900-luvun alussa.
Traagisten vaiheiden, joihin lukeutuivat sisällissota sekä talvi- ja jatkosota Neuvostoliittoa vastaan, jälkeen
6 Suomalaisen johtamisen tila ja tulevaisuus