Page 9 - 3 2018

Pääkirjoitus Työpoliittinen aikakauskirja 3/2018
Mihin talouden ja työllisyyden kasvu voi yltää?
Heikki Räisänen1
Viimeaikainen hyvä talouden ja työllisyyden kehitys johtaa kysymään, mihin asti talou- den ja työllisyyden kasvu oikein voikaan yltää? Hallituskauden loppupuolella huomio alkaa yleensäkin kiinnittyä tuleviin vuosiin.
Kuluvan hallituskauden ja etenkin vuodesta 2016 alkaneen kasvukauden aikainen hyvä kehi- tys ikään kuin johtaa ajattelemaan, että menossa oleva kehitys jatkuisi jotenkin trendinomaisesti tulevinakin vuosina. Siinä kehityksessä yhdistyi- sivät monet tavoiteltavat asiat: kansalaiset saisi- vat työtä ja toimeentuloa, yritykset työntekijöitä ja kansantalous voisi kasvaa ja julkinenkin talous alkaisi tasapainottumaan.
Referenssinä keskustelussa on viitattu mui- den Pohjoismaiden työllisyystasoon. Voidaankin perustellusti kysyä, miksi me olisimme Suo- messa niin paljon huonompia kuin muissa Pohjoismaissa? Kuluvan vuoden ensi neljän- neksellä vertailukelpoiset työllisyysasteet ylsivät Tanskassa ja Norjassa noin 75 prosentin tasolle, Ruotsissa 77 %:n ja Islannissa peräti 85 henki- löä sataa työikäistä kohti oli töissä. Ja meillä siis noin 71. Kuriositeettina voidaan vielä todeta, että saarilla työllisyysaste kohoaa korkealle, Pohjoismaiden korkeimmat luvut löytyvät Islannin jälkeen Färsaarilta ja Ahvenanmaalta.
Kaikilla näillä saarilla työvoiman tarjonta kohtaa huomattavia rajoitteita. Ei siis ole sinällään syytä opintomatkalle näihin kohteisiin.
Yksi tärkeä rakenteellinen piirre erottaa Tanskan muista Pohjoismaista: siellä väestön- tiheys on omaa luokkaansa, 125 henkeä neliöki- lometriä kohden, kun tiheys Ruotsissa on 20 ja Suomessa 16. Norjassa ja etenkin Islannissa vielä alhaisempi. Vaikka Ruotsi aluerakenteeltaan muistuttaakin Suomea, ovat ruotsalaiset kuiten- kin keskittyneet työmarkkinoiden tehokkaan toiminnan kannalta Etelä- ja Keski-Ruotsiin voimakkaammin kuin suomalaiset suurille työ- markkina-alueillemme. Suurempi väestöntiheys ja työpaikkatiheys auttavat tietenkin työmark- kinoiden tehokkaassa kohtaannossa, kun jokai- seen avoimeen työpaikkaan on todennäköisesti vaatimukset täyttäviä hakijoita läheltä ja vastaa- vasti jokaiselle työnhakijalle on todennäköisesti sopivia työpaikkoja asuinpaikan lähellä.
Työllisyysasteen nostamisessa on jatkossa useita kriittisiä esteitä ylitettävänä. Työllisyyden parantaminen tulee jatkuvasti vaikeammaksi ja vaikeammaksi, kun helposti työllistyvät ja ensin rekrytoitavat ovat jo töissä. Mikäli keskeiset rakenteellista työttömyyttä koskevat arviot ja työttömyysennusteet pätisivät, oltaisiin viimeis-
1 Heikki Räisänen, VTT, työvoimapolitiikan dosentti, tutkimusjohtaja, työ- ja elinkeinoministeriö
9