Page 53 - 4 2018
P. 53

Työpoliittinen aikakauskirja 4/2018
Artikkeleita
 kokivat olevansa nyt työkyvyttömiä. Seuraavassa vaiheessa analyysista poistettiin vielä tästä ne, jotka kokivat tulevansa työkyvyttömiksi kahden vuoden sisällä (vastasivat ”tuskin” kysymyksen ”Uskotteko, että terveytenne puolesta pystyi- sitte työskentelemään nykyisessä, tavoittele- massanne tai odotettavissa olevassa ammatis- sanne kahden vuoden kuluttua”). Viimeisessä vaiheessa analyysista poistettiin vielä ne, jotka kuitenkin mieluummin olisivat työssä toisen palveluksessa. Katsoimme näin jäljellä olevien kuvaavan kohdejoukon todellista yrittäjäpoten- tiaalia yrittämisestä ei-kiinnostuneita lukuun ottamatta.
Yrittäjäksi ryhtymisen motiiveja (vetoteki- jöitä) selvitimme viidellä kysymyksellä, johon oli mahdollista vastata vain valitsemalla vas- taus myöntyväisyyden osoituksena. Vastaajien oli mahdollisuus vastata myöntyvästi kaikkiin viiteen kysymykseen. Vastausvaihtoehdon valit- sematta jättäminen tulkittiin käsitykseksi, ettei ko. asia ollut merkittävä yrittäjäksi ryhtymisen tai sen suunnittelun taustalla. Nämä motiivite- kijät liittyivät työllistymiseen (”Minun on hel- pompi työllistyä omassa yritystoiminnassa”), tulotasoon (”Työllistymisellä yrittäjäksi on mah- dollista nostaa tulotasoaan”), työjärjestelyihin (”Yrittäjyys tarjoaa joustavamman mahdollisuu- den työjärjestelyihin, jotka muuten vaikeampia toteuttaa”), lähipiiristä saatuun kokemukseen (”Perhe, suku tai läheiset ovat toimineet yrit- täjinä”) sekä koulutuksen kautta saatuun koke- mukseen (”Olen saanut yrittäjyyskoulutusta osana opintojani”). Tältä osin jokaisen motivaa- tiotekijän kohdalla suoritettiin erikseen sisäk- käinen ristiintaulukointi ko. muuttujan sekä aineiston (Kela vs. järjestö) ja yrittäjyyden har- kinnan asteen (harkitsee ja suunnittelee vs. on jo yrittäjä) suhteen. Jakaumien välisten erojen merkitsevyyden arviointiin käytimme Pearsonin khii2-arvon merkitsevyystarkastelua.
Yrittäjyyden esteiden kokemista (poistyön- tävät tekijät) mitattiin kuudella kuusiportaisen asteikon kysymyksellä, joihin annettiin kuvauk- sina ääripäät (0= ei muodosta mitään estettä;
5= erittäin merkittävä este). Täten tulkitsemme kysymykset välimatka-asteikollisiksi. Kysyttyjä esteitä olivat rahoituksen hankkimisen vaikeu- det, tiedon puutteet, riittämätön tuki, toimin- takykyyn ja ympäristöön liittyvät tekijät, pelko sosiaalietuuksien menettämisestä sekä pelko omien kykyjen riittämättömyydestä. Esteiden kokemista aineistojen välillä sekä yrittäjyyttä harkitsevien tai suunnittelevien ja jo yrittäjänä toimivien välillä selvitimme monimuuttujaisella varianssianalyysillä (MANOVA). Koska molem- mat riippumattomat muuttujat ovat kaksiluok- kaisia ja luokat erikokoisia, käytimme testisuu- reenaHotellinginjälkeä(HT/Hotelling’sTrace) ja sen merkitsevyyden tarkastelua.
Tulokset
Kela- ja järjestöaineistoon kuuluvien välillä esiintyi eroja yrittäjyyteen suhtautumisen jakautumisessa (khii2=31,29; df=2; p<.001). Aineistojen jakaumien välinen ero säilyi, vaikka tarkastelu rajattiinkin vain työkykyi- siin (khii2=22,56; df=2; p<.001) tai myös nii- hin, jotka lisäksi katsoivat olevansa työkykyi- siä myös kahden vuoden kuluttua (khii2=19,28; df=2; p<.001). Suhteellisesti enemmän yrittäjinä jo toimivia löytyi järjestöaineistosta (taulukko 1). Yrittäjyyttä harkitsevien tai suunnittelevien osuus puolestaan kasvoi voimakkaammin Kela- aineistossa, mitä enemmän rajatumpaa jouk- koa tarkasteltiin. Tarkastelun rajaaminen vain työkykyisiin vähensi kummassakin aineistossa etenkin yritystoiminnasta ei kiinnostuneiden määrää. Työvoimapotentiaalin näkökulmasta on huomattavaa, että yhteensä yli 900 vastaa- jaa katsoi olevansa työkyvyttömiä joko nyt tai viimeistään kahden vuoden kuluttua. Etenkin Kela-aineistossa työkyvyttömiksi viimeistään kahden vuoden kuluttua itsensä kokeneiden osuus oli varsin suuri (672 vastaajaa, 45,6 %). Tämän lisäksi noin 200 henkilöä jätti näihin kysymyksiin kokonaan vastaamatta.
53


























































































   51   52   53   54   55