Page 31 - PPJ Junnulehti 2/2016

”Mä tiedän, että sussa
on ainesta sisällä.”
Millaisia ovat tämän jouk- kueen vanhemmat kentän laidalla?
Kannustavia. Olemme yl- peitä, että Palloliitto ot- ti meidät esimerkilliseksi joukkueeksi Kannusta Mua -kampanjassa tehden meis- tä jutun liiton sivuille.
Pelaajille: mitä valmentaja sanoo teille eniten/usein? ”Mä tiedän, e ä sussa on ainesta sisällä.”
Pelaajille: mistä valmentaja kehuu teitä eniten? Hyvästä suorituksesta ja siitä, e ä yri ää loppuun asti eikä luovuta.
Pelaajille: mikä on valmen- tajissanne parasta?
Ne aina kannustaa ja tsemppaa, rageevat vain todella harvoin. Eivät ole tiukkoja eikä tar e koko ajan punnertaa.
Valmentajille: mikä on tär- keintä, mitä on opittu tänä vuonna?
Miksi tehdään tie yjä asi- oita kentällä ja sen ope a- minen lapsille. Miksi lyhyt syö ö, miten kropan asento vaiku aa pelin sujuvuuteen jne. On opi u hahmo a- maan ken ää ihan uudella tavalla - ei juosta pallon pe- rässä vaan annetaan pallon tehdä työt.
Valmentajille: mitä opitaan seuraavaksi?
8vs8 -pelin teoriaa ja siihen peliryhmityksiä ja ylipään- sä isommalla alueella pe- laamista. Tietenkin hiotaan paljon henkilökohtaisia tai- toja. Tärkeimpiä ju uja tu- lee olemaan rohkeiden omi- en päätösten teko kentällä, eli jokaisella suorituksella pitää olla tarkoitus, pelaa- jalla ajatus mitä tekee, eikä vain roiski.
2/2016 ∞ PPJ Junnulehti 31 10 käskyä futisisille ja -äideille
1. Kunnioita lapsen halua!
Urheilevan lapsen vanhemman täytyy muistaa, kenen harrastuksesta on kysymys, kenen unelmaa eletään. Lapsen kautta elettyä unelmaa ei kes- tä lapsi eikä unelma. Oma harrastus motivoi lasta, tuottaa iloa, palkitsee nimenomaan häntä – ja saa haluamaan lisää.
2. Tartuta kipinä!
Suomessa on paljon perheitä, joissa urheileminen kulkee suvussa. Se ei ole sattumaa. Kun vanhempi huolehtii omasta liikunnastaan, myös lapsi kasvaa liikkuvaan elämäntapaan. Lähes kaikkien palloilussa pitkälle päässeiden taustalla on monipuolinen vapaa-ajan pelaaminen kaverei- den kanssa.
3. Kannusta, älä pakota!
Innokas urheilija ei yleensä jätä treenejä väliin, mutta harva urheilija läh- tee kaikkiin harjoituksiin hymyssä suin. Lapsi saattaa kaivata kannustusta treeneihin lähdössä, mutta pakottaa ei kannata. Kannustus on taitolaji. Vanhemman yli-innokkuus saattaa ruokkia lapsessa halua kapinoida.
4. Valmentajalle työrauha!
Valmentajat ovat lapselle tärkeitä henkilöitä. He ansaitsevat työrauhan. Valmennukseen liittyvät huolet kannattaa ottaa puheeksi valmentajan kanssa asiallisesti ja kahden kesken. Perussääntö on, että lasten kuulleen ei kritisoida valmentajaa eikä arvioida lapsen kavereiden suorituksia.
5. Älä valmenna!
Urheilevan lapsen vanhemman rooli on eri kuin valmentajan. Antaa val- mentajan valmentaa, ja nauti sinä vanhemmuuden tuomista iloista. Asia saattaa kuulostaa itsestään selvältä, mutta sitä se ei ole – ei varsinkaan maassa, jossa isä- ja äiti-valmentajat ovat edelleen yksi urheiluseuratoi- minnan perusyksiköistä. Valmentajaisien ja -äitienkin täytyisi kuitenkin osata ja voida olla kentän ulkopuolella vain lapsensa vanhempia. Van- hemman tehtävänä ei ole antaa palautetta suorituksesta lapselle, vaan kuunnella ja jakaa tunteita sekä palauttaa ne terveelliseen mittakaavaan.
6. Auta tuntemaan lapsesi
Hyvässä valmennuksessa otetaan huomioon lapsen henkinen ja fyysinen kehitysvaihe ja esimerkiksi päivittäinen vireystila. Siksi on hyödyllistä, että valmentaja tuntee valmennettavansa mahdollisimman hyvin. Auta valmentajaa tuntemaan lapsesi.
7. Kuskaa, rajoita ja ruoki!
Vanhemman tehtävä on tukea lastaan. Siihen tarvitaan pastaa, bensaa ja pakkaustolkulla pyykkipulveria. Pienten lasten kohdalla vanhempi säätelee kokonaiskuormitusta. Tärkeintä on seurata lapsen hyvinvointia, kannustaa sopivasti, lohduttaa paljon ja antaa periksi, jos lapsen hyvä niin vaatii. Urheileva koululainen taas tarvitsee aivan konkreettista apua arkisten asioiden hoitamisessa ja yhteensovittamisessa.
8. Helli ja hoivaa!
Runsas liikunta tuo mukanaan vammoja, jotka on osattava hoitaa oikein. Monen kovassa kasvuvaiheessa olevan nuoren keho kipeytyy. Hoitoneu- voja kannattaa kysyä ammattilaisilta, jotta ei pääse syntymään vakavam- pia ja pitkittyviä vammoja. Myös kasvuvaiheen suuret fyysiset kokoerot voivat aiheuttaa pahaa mieltä. Vanhempien on juuri näissä hetkissä kerrottava lapselle, että jokainen lapsi kehittyy eri tahtiin.
9. Käyttäydy hyvin!
Urheilussa vallitsevien tapojen ja sosiaalisten käytäntöjen opettajina aikuisilla on tärkeä rooli. Peleissä ja turnauksissa vanhempien paikka on katsomon puolella – samoin tunnemyrskyjen. Jos menee katsomoon, pitää osata käyttäytyä. Jos ei osaa, ei pidä mennä.
10. Muista leipoa!
Monissa perheissä lasten harrastuksesta tulee tavalla tai toisella myös vanhempien harrastus. Vanhemmat ovat väistämättä osa suurempaa urheilutarinaa, joka jatkuu sukupolvesta toiseen. Urheilussa jaettu ilo on aina suurempi ja jaettu taakka helpompi kantaa. Yhteisestä kyytiringistä on hyvä alkaa eikä turnausbu etissa ole koskaan liikaa mokkapaloja.
Lähde: Palloliiton nettisivut, alkuperäisen jutun asiantuntijoina psykologi Tuovi Keränen sekä Palloliiton nuorisopäällikkö Marko Viitanen
Pelaajien lentävät lauseet, läpät joita kuulee kentällä ”Ei voi mitään kun ei voi mitään.” (Jos pallo ei me- ne maaliin.) Sarkasmia: pe- laajat saa avat huutaa huti- potkun perään: “maailman paras veto!”
Mitä pelaajat tekevät ken- tän laidalla ja pelien välissä Valmentajia hymyilyttä- vät näy ävät tuuletukset ja ”däbit”. Pokemonit lie- nee vielä villitys, muut kän- nykkäpelit suosi uja ken- tän laidalla.
Kauden kohokohta
Helsinki Cup 2016, jos- sa oltiin neljän peliryh- män voimin. Yhdellä peli- ryhmällä se, kun Porvoon Akilles voite iin äärimmäi- sen tiukassa matsissa 1-0. Eerikkilän kesäleiri, jossa jäi mieleen vesisuihkuissa leikkiminen kesähelteellä. Futiksen MM-kisojen - naalin katsominen yhdes- sä perheiden ja sisarusten kanssa isolta screeniltä. Hesa Cupin loppupiknik Eiranrannassa. Hämeen- linnan turnaus ja pitsalla käynti jengin kanssa.