Page 3 - Merimies 5 2015

pääkirjoituS
Pakottava, pakko, pulla
Työlainsäädännössä on paljon pakottavia säännök- siä, joiden tehtävänä on määritellä työsuhteessa noudatettavien ehtojen vähimmäistaso. Pakotta- vuudella on perinteisesti tarkoitettu sitä, ettei
työsopimuksen osapuolten kesken, eikä aina työmarkki- naosapuoltenkaan, saa sopia tai soveltaa lain säännöstä huonompaa työsuhteen ehtoa. Pakottavuuden taustalla ja tavoitteena on työsuhteen heikomman osapuolen, työnteki- jän, suoja, joka on ja on ollut jo kauan vahva suomalaisen työoikeuden periaate ja toiminut perustuk-
min ollut työehtosopimuksen perusteella oikeutta tai ei. Eikä mitään sopimuksiin perustuvia lisäherkkuja, piste ja loppu. Eli pohja pois suomalaisen työoikeuden peruspilareilta, henkselit yli ja romukoppaan vuosikymmenten oikeuskäy- täntö. Mutta huomaattehan: siis tietenkin vain määräaikai- sesti.
Jos viime kuukaudet ovat jotakin opettaneet, niin sen, et- tä valtion johdonkin on tehtävä kotiläksyt. Ja mielellään kun- nolla eikä hätäisesti aamukahvia hörpätessä. Huolestutta-
sena niin kollektiivisopimuksille kuin työ-
oikeudelliselle tulkinnalle. Toinen tärkeä
periaate on edullisemmuussääntö. Sen
mukaan sopimusosapuolilla on aina oi-
keus sopia työsuhteen ehdosta, joka on
työntekijän kannalta parempi ja edullisem-
pi kuin esimerkiksi lain pakottava sääntö
tai yleissitovan työehtosopimuksen ehto.
Viimeisenä, mutta ei vähäisimpänä mainit-
takoon työmarkkinaosapuolten ammatilli-
seen yhdistymis- ja järjestäytymisvapau-
teen pohjaava neuvottelu- ja sopimisoikeus
ja siihen perustuva kolmikantajärjestelmä, joka on luonut vakautta tässä maassa jo 1940-luvulta lähtien.
Viime aikoina on pistetty niin pakottavuudet kuin periaat- teetkin päälaelleen tai vähintään pyykkinarulle kuivumaan. On puhuttu pakottavasta laista sellaisessa merkityksessä, että työoikeusgurut epäilevät kuulonsa (ja ymmärryksensä) heikentyneen kertaheitolla. Pakottavalla tarkoitetaan nyt pakkolakia, joka vähimmäissäännön sijasta onkin enim- mäissäännös; pykälä, jonka mukaan mennään täsmälleen, ei ali eikä yli. Vuosilomaa saisi ansaita korkeintaan kuusi viikkoa vuodessa. Sairausajalta maksettaisiin karenssipäi- vän jälkeen korkeintaan 80 % palkasta. Lomarahaa saisi maksaa laissa määritellyn mukaisesti, oli siihen aikaisem-
vaa ei ole vain se, että hallitus jyrää työmarkkinaosapuolten sopimisoikeuden yli ja tallaa perustuslakiin kirjattujen oi- keuksien päälle, vaan myös kintaalla viit- taaminen Suomea sitoville kansainvälisille sopimuksille ja Euroopan unionin meitä jäsenmaana velvoittaville oikeussäännöille vedoten yhteiskunnan ”äärimmäiseen” ”hätään”. On tuijoteltu vaan niin omiin nurkkiin, pöytiin ja exceleihin, että unohtui velvollisuus verrata joululahjalistaa Gene- ven ja Brysselin papereihin. Toivottavasti eduskunnan perustuslakivaliokunnalle kei-
tetään kunnon kokouskahvit superfood-voileipineen, että he pysyvät hereillä näitä kysymyksiä pohtiessaan ja ”koulu- aineita” korjatessaan.
”Syökööt pullaa!” Historiallis-urbaanin legendan mukaan näin on lausunut Marie Antoinette, Ranskan kuningatar, vä- hän ennen Ranskan vallankumouksen melskeitä, kun hänel- le kerrottiin pariisilaisten leivän loppuneen ja nälkäisen kan- san nousseen barrikadeille.
Saa nähdä, miten Sipilän hallituksen herrasväelle käy. Putoaako päitä nytkin?
Sannaleena Kallio
lakimies
sannaleena.kallio@smu.
Hallitus jyrää työmarkkinaosapuolten sopimisoikeuden
yli ja tallaa perustuslakiin kirjattujen oikeuksien päälle sekä viittaa kintaalla Suomea sitoville kansain- välisille sopimuksille.
2015 • 4 // MS 3