Page 21 - Merimies 1 2016

tehtäviin, 96 opiskelijaa/vuosi kone- päällystötehtäviin ja 84 opiskelijaa/vuosi miehistötehtäviin, kaikkiaan 354 opiskeli- jaa/vuosi. Tilastot osoittavat, että miehis- tön määrä on lähes puolittunut vuoden 1999 jälkeen. Tämä selittyy osittain sillä, että miehistön opiskelupaikkoja muun muassa ahvenanmaalla on vähennetty. Konepäällystötehtäviin suuntautuneiden valmistuneiden määrä ei ole juuri muuttu- nut 17viimevuodenaikana,muttaheistä on silti pulaa. Maailmanlaajuisesti vaje on yleinen ja todennäköisesti suurempi kuin Suomessa.
Eläkkeelle jäävistä voidaan todeta, että lähtijöiden määrä on lähes puolittunut sit- ten vuonna 1999 tehdyn tutkimuksen. Tämä voidaan osittain selittää sillä, että suuri määrä ”suurten ikäluokkien” edustajia on saavuttanut eläkeikänsä ja poistunut siten tilastoista.
voidaan myös olettaa, ettei osa valmis- tuneista päädy koskaan työskentelemään merillä, vaan luo uraa maissa tai jopa koko- naan toisella alalla. Tämä on toden- näköisesti yleisempää konepäällystön ja erityisesti mer-insinöörien kohdalla. Kansi- päällystön edustajille edellytyksenä maihin sijoittuvaan työhön siirtymisessä on usein muutamien vuosien kokemus päällystöteh- tävistä. Työskentely merenkulun piirissa maissa ei välttämättä edellytä merenkulku- tutkintoa, mutta tutkinto nähdään etuna. Hallinnolliset tehtävät esimerkiksi meren- kulkuviranomaisten tai koulutuksen (aMK) parissa edellyttävät nykyään paitsi ammatti- korkeakoulutukintoa, myös ylempää am- mattikorkeakoulutukintoa.
Tämän artikkelin yhteenvetotaulukkoon ei ole sisällytetty eläkkeelle jääjiä maatyö- paikoista, satamista tai kotimaanliikentees- tä (yhteysalukset ja lautat), jotka myös työl- listävät merenkulkualan koulutuksesta valmistuneita. Ei ole kuitenkaan todennä- köistä, että kansityöntekijöiden kysyntä jotenkin päätyisi ylittämään tarjonnan.
Merenkulkuala Suomessa on täysin riip- puvainen valtiolta saamistaan tuista. Ilman tukia kauppalaivastolla ei ole mitään mah- dollisuuksia kilpailla kansainvälisillä mark- kinoilla ulkomaisten varustamojen kanssa rahdista ja matkustajista. Merenkulkijoiden
tuleva tarve riippuu merenkulkualan tukien kehityksestä, sillä tuet vaikuttavat siihen, purjehtivatko suomalaisten varustamojen alukset Suomen lipun alla. Tonnistovero- tuksen ja sekamiehistöjen avulla on onnis- tuttu kasvattamaan kiinnostusta Suomen lipun alla purjehtimista kohtaan. Sekamie- histöt tietenkin vähentävät jonkin verran suomalaisten merenkävijöiden tarvetta ja tämä tulee tietenkin huomioida opiskelu- paikkojenmäärissä,muttaEu:nulkopuolis- ten työntekijöiden määrä ei kuitenkaan saa ylittää 1/3 aluksen kokonaistyöpaikkamää- rästä. vuoden 2009 jälkeen sekamiehis- tösopimuksia on tehty 59 aluksen kanssa, joskaan kaikki varustamot eivät ole vielä to- teuttaneet sopimuksia ja palkanneet Eu:n ulkopuolisia merenkulkijoita.
Tonnistoverotuksen ja sekamiehistöjen avulla
on onnistuttu kasvattamaan kiinnostusta Suomen lipun alla purjehtimista kohtaan.
Tulokset todistavat, että alalla on ylitar- jontaa merenkulkijoista. Ylitarjonta koskee erityisesti kansipäällystöä ja vahtiperämie- hiä. alemman kansipäällystön ylitarjonta ja heille sopivien työpaikkojen vaje tulee joh- tamaan akuuttiin ylemmän päällystön kysynnän kasvuun. Sama koskee myös ko- nemestareita, vaikkakaan osaston työpaik- kavajetta ei voida pitää aivan yhtä vakavana. Miehistön osalta on havaittavissa tarvetta opiskelupaikkojen määrän kasvattamiselle.
Työelämän ja oppilaitosten väliseen yh- teistyöhön on panostettava enemmän. Kai- killa osapuolilla on velvollisuus ja vastuu huolehtia merenkulkualalle hakevista opis- kelijoista. Opiskelijoille on pystyttävä takaa- maan tulevaisuus merenkulkualalla – heille on oltava tarjolla töitä. Sen vuoksihan he merenkulkualan koulutukseen hakeutuvat. On kohtuutonta, että opiskelija joutuu valit- semaan, keskeyttääkö hän opintonsa vai lykkääkö niitä, kun hänen valitsemallaan alalla ei olekaan tarjota harjoittelu- tai työ- paikkaa. Järjestelmä jatkaa kuitenkin toi- mintaansa ja tyytymättömyys opiskelijoiden keskuudessa kasvaa.
Ei voida olettaa, että alusten määrä kas- vaisi äkillisesti, vaan on toimittava todelli- sen tilanteen pohjalta. Ennen kaikkea se tarkoittaa sitä, että merenkulkualan koulu- tusta ja aloituspaikkojen määrää on korjat- tava ja valintaprosessia kehitettävä. Koulu- tuksen osa-alueita on lisäksi arvioitava uudelleen ja paikat keskitettävä sinne, mis- sä niistä on pulaa eli esimerkisi miehistö- puolelle. Päällystöopiskelijoille on voitava taata harjoittelupaikka eikä miehistö- opiskelijoiden pitäisi joutua kilpailemaan samoista työpaikoista kuin päällystöopis- kelijoiden. Lisäksi pitää olla valmiina rea- goimaan nopeisiin muutoksiin.
Työmarkkinaosapuolten on myös tär- keää arvioida tilannetta ja löytää oikea tasa- paino suomalaisten ja Eu:n ulkopuolisten merenkulkijoiden palkkaamiseen, jotta suo- malainen merenkulkija säilyy myös tulevai- suudessa.
Hallitusohjelmaan sisältyviä suuria, ammattikoulutukseen kohdistuvia säästöjä toteutetaan todennäköisesti siirtä-
mällä vastuu leikkauksista koulutuk-
sen järjestäjille. Koulutuksen järjes- täjät joutuvat siis päättämään, miltä alueilta, mistä koulutuksis- ta ja miten säästöt toteute- taan. Meidän on syytä
arvioida tilanne tar- koin. Kun otetaan huomioon Suomen
pitkä merenkulkupe-
rinne ja merenkulun tärkeys tuonti- ja vienti- kaupallemme, olisi väärin, jos emme pyrkisi kehittä- mään, täydentämään ja hiomaan merenkulkualan koulutusta rakentavalla ta- valla – tulevien päällystön ja miehistön jäsenten par- haaksi.
Artikkeli perustuu kirjoittajan merikapteenin tutkinnon opinnäyte- työhön Ammattikorkea- koulu Noviassa
Turussa.
2016 • 1 // MS 21