Page 34 - Merimies 1 2016

Niilo Wälläri – tuo mainio liittotiedottaja
M erimies-Unioni täyttää tänä vuonna 100. Unionin vaihei- ta on mahdotonta muistella niin, etteikö tarkastelisi myös liiton pitkäaikaista puheenjohtajaa Niilo Wälläriä. Wällärin ponnistelut merenkulki- joiden toimeentulon sekä eläke- ja koulu- tusjärjestelmän puolesta tunnetaan. Mutta harvemmin kiinnitetään huomiota siihen, että Wälläri oli suorastaan uranuurtaja
myös ay-viestijänä.
Sinänsä ei ole ihme, että Wälläri hoiteli
otona liiton viestintää, olihan hänellä toi- mittajatausta. Lehtimieskokemusta hän oli kerryttänyt muun muassa amerikansuoma- laisten syndikalistien Industrialisti-lehdes- sä, Työväenjärjestöjen Tiedonantajassa se- kä Suomen Työmiehessä.
Kun Niilo Wälläri valittiin Merimies-Uni- onin johtokuntaan 1931, hän asetti osallis- tumisensa ehdoksi, että Unionin toimintaa aktivoidaan. Yksi uudistuksista oli jäsen- lehden kohentaminen. Merimies-Sjöman- nen-lehti oli ilmestynyt monistemuotoisena vuodesta 1922 alkaen. Tavoitteeksi asetet- tiin tehdä lehdestä jäseniä paremmin infor- moiva.
Sensuuri iski
Tiedottaminen ja lehdistösuhteet tulivat olennaiseksi osaksi Merimies-Unionin toi- mintaa, kun Wälläri nimitettiin liiton sihtee- riksi vuonna 1932. Käytännössä hän oli samallatiedotussihteeri.Wällärilleuskottiin jäsenlehden toimittaminen ja lehti pysyi hänen sydäntään lähellä myös kaikkina niinä 30 vuotena, jotka hän toimi Unionin
puheenjohtajana (1938–1967). Pääkirjoituk- sen laatiminen oli tärkeä työtehtävä.
Wällärillä oli tapana rohkaista merenkul- kijoita paitsi kirjallis-taiteellisiin harrastuk- siin myös liiton lehden avustajiksi. Wälläri
Ensimmäisenä
vuotenaan Unionin palveluksessa
Wälläri lähetti 50 tiedotetta.
itse oli toimittajana rohkea ja suorasanai- nen. Suorasukaiset kirjoitukset johtivat jat- kosodan aikana siihen, että sotasensuuri oli yhtenään Merimies-lehden ja Wällärin kimpussa. Punakynä ja sakset veivät osan lehden sisällöstä.
Brändäystä ja kriisiviestintää
Wälläri osasi hyödyntää lehdistön tunte- mustaan myös Unionin ulkoisessa tiedotta- misessa. Ensimmäisenä vuotenaan liiton sihteerinä hän lähetti lehdistölle noin 50 tie- dotetta ja kirjoitusta. Liitto sai lisää julki- suutta, mikä edisti jäsenhankintaa.
Unioni tiedotti aktiivisesti sanomaleh- tien välityksellä muun muassa lakkouh- kauksista sekä tilanteista, joissa se julisti jonkin varustamon saarronalaiseksi. Näin työntekijänäkökulma saatiin julkisuuteen.
Brändäystäkin Wälläri teki: liiton pitkä nimi Suomen Merimiesten ja Lämmittäjäin Unioni muuttui paremmin tiedottamisessa toimivaksi Suomen Merimies-Unioniksi vuonna 1935. Kriisiviestinnän suunnittelua puolestaan oli se, että Wälläri pyysi jäseniä lähettämään Merimies-lehteen valokuvan-
sa. Niitä tarvittiin valitettavan usein kuvit- tamaan surullisia uutisia; monia liiton jäse- niä hukkui merionnettomuuksissa.
Niilo Wälläri oli erinomainen ay-tiedot- taja senkin vuoksi, että hänellä oli hyvä kie- litaito ja laajat verkostot. Raittiusmiehenä Wälläri ei välttämättä istunut pitkää iltaa. Toisaalta häntä ei lainkaan haitannut, vaik- ka työpuheluita tuli keskellä yötäkin. Voi vain kuvitella, miten Merimies-Unionin viestit olisivat sinkoilleet, jos Wällärillä olisi ollut käytettävissään nykyisen some-maail- man viestintävälineet!
Lähde: Erkki Savolainen: Niilo Wälläri, legenda jo eläessään. WSOY 1978
TEKSTI KatariiNa Kivistö, katariina.kivisto@smu.
KUVAT MeriMies-UNioNiN arKisto
34 MS // 1 • 2016
0
1
0
F
U
S
M
S
U
F
I
T