Page 22 - Merimies 2 2016

kynävuoro
Vähän yli vuosi pääluottamusmiehenä
aloitin pääluottamusmieHenä 1.1.2015. Työehtosopimus- neuvottelut olivat alkaneet jo toimiessani varapääluottamusmie- henä ja ne jatkuivat edelleen aloittaessani pääluottona toimimi- sen. Helmikuussa unioni joutui antamaan lakkovaroituksen, koska neuvottelut eivät edenneet mihinkään. Seuraavat viikot tuli istuttua Bulevardilla valtakunnansovittelijan toimistolla ja nähtyä sekin puoli neuvotteluista. Lakon alkamista siirrettiin kahdella vii- kolla, mutta sekään ei edistänyt neuvotteluja.
Lakko alkoi ja sitä laajennettiin aina tarpeen vaatiessa. Koko rul- janssissa hienointa oli nähdä ja kokea jäsenistön tuki lakon aikana. Haluankin vielä kerran kiittää kaikkia unionin jäseniä siitä tuesta ja solidaarisuudesta, jota tarvittiin, kun lakon ilmoitettiin laajentuvan muille sopimusaloille. Ilman tuota tukea olisimme jatkaneet pään hakkaamista seinään vielä tovin.
Sitä luulisi, että lakon päätyttyä kaikki alkaa mennä mukavasti. Tärkeimmät asiathan on saatu kirjattua ja työryhmät aloittavat työskentelynsä. vaan sitten alkaakin vasta se varsinainen vääntämi- nen oman varustamon sisällä. Ollaan eri mieltä siitä, mitä sinne tessiin tulikaan kirjattua, vaikka juuri niistä samoista asioista on keskusteltu ja väitelty viikkotolkulla neuvottelujen ja sovittelujen aikana.
Joskus tuntuu, että istutaan hiekkalaatikolla.
Tuntuu siltä, että työnantajat ja heidän edustajansa pitävät luot- tamusmiehiä välttämättöminä pahoina, joita on pakko sietää ja jotka vain hankaloittavat varustamon tekemisiä ja suunnitelmia. Yhteistä hyvää me kaikki olemme tekemässä, ilman varustamoja ei ole seiloreita ja ilman seiloreita ei ole varustamoita. Molemmat osapuolet ovat riippuvaisia toisistaan, mutta yhteistä kurssia ei tunnu löytyvän.
Pääluottamusmiehenä ja unionin hallituksen jäsenenä on saa- nut olla näköalapaikalla katsomassa, mihin Suomen merenkulku on menossa. Koko meriklusteri on pahassa turbulenssissa. Jokai-
nen varustamo taistelee omasta elintilastaan ja kun säästää pitää niin mistä säästetään – miehistökustannuksista. varustamojen vaatimukset ja toiveet ovat kohtuuttomia. Säästettäessä unohde- taan, kuka tekee työt ja se, että työn hinnalla pitäisi elää ja elättää se perhekin.
unionin hallituksessa näkee ja kuulee kaikkien varustamojen asioita ja saa perspektiiviä oman varustamon asioiden hoitoon. Luottamusmiehenä pääsee ja joutuu käsittelemään asioita laidas- ta laitaan. Siinä yritetään pitää sovituista ehdoista ja säädöksistä kiinni ja valvotaan, että niitä noudatetaan. Ja joskus tuntuu, että vastineeksi saa lapsellista kiukuttelua ja niskojen nakkelua ja että aikuisten välisten neuvottelujen sijasta istutaan hiekkalaatikolla ja riidellään siitä, kuka saa käyttöönsä sen punaisen kuormakauhu- rin. alkaa olla paha maan tapa, että ajetaan liittojen ja luottamus- miesten vaikutusmahdollisuuksia alas.
Haluan kuitenkin vielä uskoa siihen, että liittojen ja varustamoi- den yhteistyön avulla saamme kaikki nauttia suomalaisesta meren- kulusta ja sen hedelmistä.
mikko ervast
Kirjoittaja on kokkistuertti ja Arctia Shipping Oy:n pääluottamusmies
22 MS // 2 • 2016