Page 19 - Merimies 4 2015
P. 19

ettei kaikkia ehditty laskea. Neuvostoliiton lentokoneista noin 200 operoi Viron kentil- tä ja ne olivat ensisijaisesti Ilmarisen ja Väi- nämöisen sekä Turun sataman kimpussa.
Panssarilaivat pudottivat päivän aikana seitsemän viholliskonetta ja vaurioittivat useita. Illan pimetessä alusten kannet olivat täynnä jääsohjoa, mutaa ja kiviä. Ilmarisella yksi kaatui ja 10 haavoittui, osa vaikeasti. Ammuskulutusoliniinvaltava,ettäkeski- raskaan tykistön sytyttimet alkoivat loppua. Väinämöinen ja Ilmarinen siirtyivät Ahve- nanmerelle suojaamaan meriliikennettä ja laivasaattueitamme. Ruotsalainen sukellus- vene kiinnittyi yön pimeydessä Väinämöisen kylkeen ja toi kipeästi kaivattuja sytyttimiä.
Meren jäädyttyä tammikuun lopulla panssarilaivat määrättiin vahvistamaan tärkeimmän tuontisatamamme eli Turun ilmapuolustusta. Ne olivat jatkuvien ilma- hyökkäysten kohteena aina välirauhaan 13.3.1940 saakka.
Jatkosodassa rakettien ja syöksypommittajien kohteena Suurvaltasota laajeni ja Suomen jatkosota alkoi 22.6. 1941. Seitsemän konetta pom- mitti heti Suomen panssarilaivoja niiden saattaessa suojajoukkojen kuljetuksia Ah-
venanmaalle. Ilmahyökkäykset jatkuivat 23. ja 26.6. Sottungan eteläpuolella. Heinä- kuun 4. Väinämöinen suoritti ensimmäisen häirintäammunnan Hankoon raskaalla ty- kistöllä. Ilmarinen joutui 6.7. rakettihyök- käyksen kohteeksi, mutta se pudotti ko- neen ilmatorjuntatulella.
Yön sumun turvin 27.7. venäläinen meri- jalkaväen osasto nousi maihin Bengtskärin majakkasaarelle tarkoituksena tuhota ma- jakka. Seurasi lähes vuorokauden kestänyt taistelu, yksi sodan verisimmistä. Siihen osallistuvat kaikki aselajit. Saari jäi suoma- laisille. Taistelun loppuvaiheessa, panssa- rilaivojen jo siirryttyä Örön länsipuolelle, ne saivat niskaansa 18 koneen syöksypom- mittajalaivueen. Pommit repivät nyrkinko- koisia reikiä Ilmarisen peräosaan. Kaksi miestä kaatui, 12 haavoittui. Aluksen vauri- ot korjattiin telakalla Turussa.
Syyskuun 2. iltayön hämärässä alukset saapuivat kaikessa hiljaisuudessa 14 kilo- metrin etäisyydelle Hangosta. Ilmarinen avasi tulen raskaalla tykistöllään, venäläisten ammusvarasto sai täysosuman. Minuuttia myöhemmin Väinämöinen yhtyi tulitukseen. Venäläiset vetäytyvät lopulta lokakuussa tu- kikohdasta.
Operaatio Nordwind –
Ilmarisen tuho
Helpottaakseen maihinnousua Saaren- maalle ja Hiidenmaalle Saksa pyysi Suo- men merivoimien apua harhautusoperaa- tioon. Naantalista ja Turusta 13.9.1941 illalla lähtenyttä osastoa johti Ilmarinen, syvyyspommein varustetut vartiomoottori- veneet etuvarmistuksenaan. Väinämöinen tulijäljempänä.Avomerelläosastoonliittyi Saksan laivaston yksiköitä. Alusosaston valmistautuessa 180 asteen käännökseen 25 meripeninkulmaa Utöstä etelään, Ilma- risen oikeanpuoleiseen paravaaniin tarttu- nut miina – mahdollisesti kaksi - ajautui aluksen peräosan alle. Valtaisa räjähdys syöksi pohjan ja kannen läpi taistelumärs- syn korkeuteen ulottuvan tulipatsaan. Alus kaatui ja upposi neljässä minuutissa vie- den mukanaan 271 miestä. Vartiomoottori- veneisiin pelastettiin 132 miestä. Pelastu- neista monelle jäi elinikäinen vamma
muun muassa siksi, että he saivat pinnalla kellunutta polttoöljyä keuhkoihinsa.
Laivaston muistoristillä Naantalin Ku- parivuoressa on graniittimuuri, jossa on kaikkien talvi- ja jatkosodassa kaatuneiden merisotilaiden nimet. Ristillä pidetään muistotilaisuus vuosittain 13. syyskuuta.
Niobe joutui sijaiskärsijäksi
Heinäkuun puolivälissä 1944 venäläisten me- ritiedustelu havaitsee suuren sota-aluksen saapuneen Kotkan satamaan. Nyt olisi vii- mein tilaisuus tuhota ”Vjaenaemainen”. Ky- seessä oli kuitenkin saksalaisten Kotkan ilma- torjunnan tueksi lähettämä it-risteilijä Niobe.
Venäläiset kokoavat hyökkäykseen 132 lentokoneen armadan, suurimman milloin- kaan yhtä sota-alusta vastaan keskitetyn lento-osaston. Operaatio ”Uragan” (hir- mumyrsky) käynnistyy 16.7. Pommituksen seurauksena aluksella syttyy valtaisa tulipa- lo ja pian se kaatuu. Saksalaisia merisotilai- ta kuoli 225 (kokonaismiehistö 397).
Murheellisena loppunäytöksenä Väinä- möinen päätettiin 1947 myydä Neuvostolii- tolle. Ennen luovutusta osa henkilökunnas- ta kutsuttiin opettamaan uusille omistajille aluksen käyttö.
Muistan pikkupoikana hämmästelleeni, kun äkkipikaisen ja pelottavankin ukkini sil- männurkissa oli kyyneleitä hänen katsoes- saandokumenttiaVäinämöisestämakaa- massa ruostuneena asuntoproomuna Viron rannikolla. Alus romutettiin lopulta Pietaris- sa vuonna 1966. Jos päätös olisi ollut toi- nen, Suomen Joutsenen seurana saattaisi nytkin olla maailman hienoin museolaiva.
TEKSTImikaoJala
Kirjoittaja on Merimies-Unionin Lounais-Suo- men osaston puheenjohtaja ja Panssarilaivo- jen perinneyhdistyksen jäsen.
Kirjoittajan isoisä, sotilasmestari Allan Ojala, palveli molemmilla panssarilaivoilla sähkömestarina ja konemestarina. Hänet siirrettiin Ilmariselta Väinämöiselle 2 viik- koa ennen Ilmarisen tuhoa. Laivastouran jälkeen Allan Ojala työskenteli Turun sähkölaitoksen avojohtomestarina.
2016 • 4 // MS 19
Puolustusvoimien kuva-arkisto


































































































   17   18   19   20   21