Page 16 - Merimies 5 2016

kynävuoro
Perhe ja meri – Merimiehen perhe
kun aikanaan ilMOitin, että tulemme puolisoni kanssa saa- maan ensimmäisen lapsen, moni tuttava ja työtoverikin kysyi en- simmäiseksi, että aionko nyt lopettaa työskentelyn merillä ja hakea maihin töihin. Kieltämättä mietin ja punnitsin asiaa itsekin melko pitkään.
Lopuksi tein kuitenkin sen päätöksen, että pystyn kyllä yhdistä- mään työskentelyn merillä ja perhe-elämän. Jos olisin siirtynyt mai- hin töihin, olisi työ ollut varsinkin minun alallani (byssapuoli) mitä luultavimmin vuorotyötä. Tulisin töistä myöhään illalla kotiin las- ten ollessa jo nukkumassa ja aamulla taas pitäisi nukkua ja levätä, kun lapset heräilevät aamuaskareihin. Rytmi ei näin ollen olisi mi- tenkään ihanteellinen pienten lapsien rytmiin verrattuna.
Vapaapäivät eivät myöskään välttämättä osuisi juuri viikonlop- puun, vaan pikemminkin viikonloputhan ovat ravintoloiden seson- kiaikaa. On tietenkin olemassa tälläkin alalla työpaikkoja, joissa työskennellään maanantaista perjantaihin ja päivävuorossa, mutta ne ovat aika harvassa.
Tulin siis siihen lopputulokseen, että kun olen ensin laivalla pari viikkoa töissä ja sitten olen pari viikkoa kotona, pystyn kotona ole- maan 100-prosenttisesti läsnä lasten kanssa. Näin ollen vietän vuodessa enemmän tai ainakin yhtä paljon aikaa lasten kanssa, kuin jos olisin maissa töissä.
Se hetki, kun lähdet ensimmäisen kerran töihin lapsen syntymän jälkeen
Entä miten sitten lapset suhtautuvat siihen, että isä on pitkiä aikoja poissa kotoa?
Omalla kohdallani hyvinkin luontevasti, koska he eivät ole kos- kaan eläneetkään muunlaista elämää. Toisen lapsen synnyttyä har- vempi enää kyseli maihin siirtymisestä. Sitä en edes yritä kiistää, että varsinkin alkuvaiheessa oli rankkaa ja vaativaa yhdistää per- he-elämä ja työskentely merillä. Puolisolta tilanne vaatii jopa vielä enemmän.
Se hetki, kun lähdet ensimmäisen kerran töihin lapsen synty- män jälkeen ja jätät puolison ja lapsen keskenään kotiin, on kova paikka kenelle tahansa. Laivalta et voi osallistua perheen arkeen juurikaan muulla tavoin kuin puhelimella tai tietokoneella. Jos ko- tona tapahtuu jotain, vaihtoehdot osallistua ovat hyvinkin rajalli- set. Onneksi nykyään ainakin suurimmassa osassa laivoja on jo nettiyhteydet ja Skypet ynnä muut yhteydenpitovälineet. Ennen vanhaan yhteydenpidon rajallisuuden on täytynyt olla vielä ran- kempaa.
Entä voiko perhe-elämän ja merityön sitten yhdistää onnistu- neesti? Kyllä voi.
Tulet menettämään osan päiväkodin vanhempainilloista, joulu- juhlista ja muista lasten tapahtumista. Mutta kun olet paikalla, voit viettää aikaa ja harrastaa lasten kanssa ihan tarpeeksi. Lasten kas- vaessa lisääntyy rutiini siihen, että toinen vanhemmista on tasaisin väliajoin poissa kotoa. Homma käy pikkuhiljaa helpommaksi.
Jokaisen perheellisen merimiehen puoliso on puoliyksinhuolta- ja. Se on äärimmäisen kova työ ja kaikki arvostus sekä kunnia siitä heille. Tulee hetkiä, jolloin on rankempaa ja hetkiä, jolloin on hel- pompaa, mutta niinhän se menee kaikissa asioissa.
Loppujen lopuksi en kuitenkaan ole katunut hetkeäkään, että jäin merille töihin tultuani perheelliseksi. Se on ollut kaikki sen ar- voista.
taneli nevantaus
Kirjoittaja on Finnlinesin M/S Finneaglen laivaluottamusmies.
16 MS // 5 • 2016