Page 3 - Merimies 5 2017

Työmarkkinatilanne ja Sipilän hallituksen lupausten pitävyys
Pitkien keskitettyjen ja keskusjärjestövetoisten työmarkkina- kierrosten jälkeen ollaan siirrytty normaalitilaan: työehto- sopimuksista neuvotellaan liittotasolla ilman keskus- järjestöjen asettamia raameja. Kaikki perustui siihen, että
Elinkeinoelämän Keskusliitto EK muutti sääntönsä, irtisanoi kes- kusjärjestöjen väliset sopimukset ja vetäytyi työmarkkinaroolis- taan. Joku voisi väittää, että kyse oli taktiikasta ja näennäisestä muutoksesta, sillä EK:n ohjaus työnantajajärjestöjen neuvotteluis- sa on kaikesta huolimatta ollut varsin vahvaa. Kaupungilla kiertää- kin huhu siitä, että EK on asettanut jäsenjärjestöilleen katon, jonka yli palkankorotuksissa ei saa mennä.
Työntekijäpuolella kukin liitto joutuu menemään omiin neuvot- teluihinsa tavoitteenaan saada korjattua työehtosopimusten teks- teihin ja sisältöihin liittyvät ja aikaisempien sopimuskausien aika- na esiin tulleet epäkohdat ja puutteet sekä samalla saada omille jäsenilleen parhaat mahdolliset palkankorotukset. Näissä neuvot- teluissa ei voida puhua liittojen välisestä koordinaatiosta ja yhteis- ten tavoitteiden asettamisesta, sillä jokaisella sektorilla on selkeäs- ti omat tärkeät kysymyksensä ratkaistavana, kysymykset, jotka ehkä ovat jo tulleet hoidettua muiden liittojen sopimusaloilla.
Merimies-Unionin pääsopimusaloilla työehtosopimukset ovat voimassa helmikuun loppuun 2019. Tästä huolimatta vuoden 2018 maaliskuun alkuun ajoitetusta palkankorotuksesta neuvotellaan erikseen tulevan vuoden vaihteen jälkeen. Lähtökohtana neuvotte- luille ja tulevan korotuksen suuruudelle on keväällä 2016 allekirjoi- tetun työehtosopimuspöytäkirjan mukaisesti se, millaiseksi osa- puolet arvioivat Suomen yleisen taloustilanteen, suomalaisen merenkulkuelinkeinon tilanteen ja suomalaisten merenkulkijoiden työllisyyden, solmitut palkkaratkaisut erityisesti vientiteollisuudes- sa sekä siihen liittyvässä kuljetussektorissa sekä palkansaajien ansioiden sekä ostovoiman kehittymisen. Kriteerit ovat yleisiä ja niiden perusteella voidaan päätyä monenlaiseen arvioon.
Mikäli Merimies-Union pääsopimusaloilla ei saavuteta varusta- moiden kanssa yhteisymmärrystä korotusten suuruudesta ja mikä- li osapuolten näkemyserot ovat suuria, Merimies-Unioni voi irti- sanoa työehtosopimusten palkkamääräykset, minkä jälkeen
korotuksista neuvotellaan ilman, että osapuolia sitoisi työrauha- velvollisuus palkkamääräyksiin kohdistuvien vaatimusten osalta. Tietenkin toivottavaa on, että korotuksista saadaan aikaan neuvot- telutulos, joka takaa merenkulkijoiden ansioiden ja ostovoiman kehittymisen hyväksyttävällä tavalla.
Tuleviin neuvotteluihin ja Merimies-Unionin pääsopimusten voimassaoloon liittyy myös toinen uhkakuva. Maan hallitus on asettanut työryhmän selvittämään yritystukien leikkaamista ja tar- peellisuutta. Yhtenä tukimuotona on mainittu kauppamerenkulun työvoimakustannustuki erityisesti matkustaja-alusten osalta. Leik- kausuhka sisältyi jo Sipilän hallituksen hallitusohjelmaan, mutta leikkausten tekemättä jättämisestä saatiin hallituksen vakuudet sen jälkeen, kun kauppamerenkulku tuli keväällä 2016 mukaan kil- pailukykysopimukseen kaksivuotisella sopimusratkaisulla.
Mikäli hallituksen asettamassa työryhmässä kuitenkin päädy- tään leikkaamaan kauppamerenkulun työvoimakustannustukia ja näin tuhoamaan suomalaisen kauppalaivaston kansainvälinen kil- pailukyky ulosliputukseen väistämättömästi johtavalla tavalla, Me- rimies-Unioni voi irtisanoa pääsopimusalojensa työehtosopimuk- set päättymään kolmen kuukauden irtisanomisajalla. Selvää on, että tämän jälkeen suomalaiset merenkulkijat joutuvat taistele- maan omista työpaikoistaan, tällä kertaa ei kuitenkaan työnantajia ja varustamoja, vaan maan hallitusta vastaan. Nyt olisikin aika Si- pilän hallituksen pitää kiinni annetuista lupauksista.
pääkirjoitus
Simo Zitting
Puheenjohtaja
simo.zitting@smu.
2017 • 5 // MS 3
Jukka-Pekka Flander