Page 22 - Merimies 2 2018

Rauman merenkulkumessut 2018
Rauman merikoululla jo perinteeksi muodostuneet merenkulkumessut tarjosivat maaliskuun alussa meriuraa pohtiville ja jo alaa opiskeleville mahdollisuuden tavata varustajia ja muita merenkulun toimijoita.
Myös Merimies-Unioni oli messuilla mukana ja toimitsija Jessica Troberg esitteli Unionin toimintaa.
soitella varustamoon, että onko mitään töitä tiedossa”, Laajalehto kuvailee työnhakua.
Resurssien alasajo näkyy Kotkan merikoulun toiminnassa
Perinteisen merenkulkukaupunki Kotkan toisen asteen merenkulun opetus ei saa mairittelevia arvosanoja 3. vuosikurssin opiskelija Mira Laajalehdolta. Puhekielessä ”Kotkan merikoulun” virallinen nimi on Ete- lä-Kymenlaakson ammattiopisto, EKAMI.
”Kotkan merikoulussa esimerkiksi kone- salit on poistettu ja nyt niissä toimii Kotka Maritime Centerin toimintoja”, hän kertoo.
Laajalehto on kartalla siitä, että Suomen merenkulkukoulujen määrää ollaan tarkas- telemassa ja ehkä vähentämässäkin. Se ei saa tarkoittaa kuitenkaan sitä, että joku yk- sikkö ja sen opiskelijat jätetään heitteille, kun opetusohjelmat ovat vielä kesken.
”Kuljen Helsingistä Kotkaan bussilla kouluun ja asun viikot Kotkassa. Meillä on koulussa enää tänä päivänä hyvin vähän lä- hiopetuspäiviä, joten lukujärjestykseen on voitu merkitä esimerkiksi jotkut tunnit maanantaiksi ja toiset perjantaiksi”, hän kertoo viikon varrelle jäävän paljon ns. lup- poaikaa, mikä harmittaa.
”Kun viimeksi menimme perjantaina kouluun parin tunnin tähden, opettaja ker- toi että tunnit on peruttu.”
NÄKÖKULMA:
Eikö merenkulkijoista saa rekrytoitua opettajia Kotkan merikouluun?
Kotkan merikoulussa kärsitään tällä hetkel- lä opettajapulasta, mikä näkyy opetuksen tasossa. Ovatko resurssit vedetty jo niin alas, että henkilökuntaa ei enää ole varaa palkata vai mistä ongelma juontaa? Pitkään merillä työskennelleitä merenkulkijoita on ainakin saatavilla varmasti myös opetustöihin, kos- ka moni voisi esimerkiksi iän myötä jäädä ns. maatöihin. Opettajan työ on arvostettua. Ei- kö merenkulkijoista saisi siis rekrytoitua kouluun opetushenkilökuntaa? Hieman kun istuu virkaa varten vielä koulunpenkillä, voi- siopettajaksiesimerkiksityönohessapäte- vöityä.
TEKSTI JA KUVA SAANA LAMMINSIVU
Merimies-Unionin toimitsija Jessica Troberg ja
Unionin jäsenet Tero Hietanen, Markus Peltola Hja Oskari Koski.
elsinkiläinen Mira Laajalehto käytti opiskelijoiden kekseliäisyyttä pohtiessaan majoitusta Raumalle päästäkseen.
”Laitoin Facebookissa Rauma-yhteisöön viestiä, että halpaa majoitusta kaivataan. Niinpä seurueeseemme otti yhteyttä henki- lö,jokavuokrasimeilleedullisestiomakoti- talostaan huoneen reissumme ajaksi”, Laa- jalehto on tyytyväinen Raumalle tekemäänsä budjettimatkaan.
Helsingistä liikkeelle lähdettiin edellise- nä iltana linja-autolla. Rauman majoitus sujui hyvin – ja iltaakin tuli istuttua – mutta Laajalehto oli jo kärppänä aamulla Rauman merikoululla kuuntelemassa luentoja.
”Opiskelen Kotkassa 3. vuosikurssilla vahtiperämieheksi ja harjoittelupäiviä on kertynyt jo päälle 200 päivää”, Laajalehto kertoo.
Merenkulun opiskelijat keskustelevat paljon työpaikoista.
Mira Laajalehto piipahti Merimies-Unionin ständillä Rauman messuilla.
”Meillä on hyvä vuosikurssi ja olemme perustaneet Whatsapp-ryhmän, johon kir- joitamme koko ajan tilannetietoa siitä, on- ko jollekin tarjottu jostakin työpaikkaa ja onko mitään kuulumisia mistään varusta- moista.”
Työnsaanti alalla ei ole helppoa. Laaja- lehto toimii selvästi aktiivisesti uransa eteen: siitä on jo osoitus Rauman messuil- le Helsingistä saapuminen.
”On vain saatava jalkaa oven väliin jon- nekin, niin siitä voi ajan mittaan saada kun- nolla työtäkin”, Laajalehto tietää.
Aktiivinen ja reipas tuleva suomalainen merenkulkija ei selvästi odota kotona, että puhelin soisi vaan hakee rohkeasti itse työ- paikkoja. Kuten myös monet muut koulu- kaverinsakin.
”Laitat hakemuksen varustamoon ja sit- ten soitat perään. Lähinnä pohdimme mui- denkavereidenikanssasitä,ettäkuinkamon- ta kertaa – ja kuinka usein – kehtaamme
22 MS // 2 • 2018