Page 17 - MS_4_2018

Plakkarissa 96 maata
harteille, myös kustannusten osalta. ”Mikäli sinulla ei ole vakituista duunia, joudut vielä itse maksamaan kurssisi että
pääset töihin, joista ei ole aina tietoa.”
Vakituinen työpaikka saa arvostusta
Godby Shipping -varustamon palvelukses- sa Vähä-Pietilä on viihtynyt jo 18 vuotta. Asiat ovat melko hyvin, kun on vain töitä.
”Varustamo pyrkii tarjoamaan kaikille vakituista työtä, mikä on arvostettavaa.”
Karibialla liikennöivillä aluksilla on käy- tössä sekamiehitys. Miehistö tulee laivoilla kuulemma hyvin juttuun.
”Varustamoiden pitäisi kuitenkin kou- luttaa ihmiset toimimaan monikansallises- ti, tähän työhön ei ole panostettu juuri lain- kaan vaikka syytä olisi.”
1980-luvun ulosliputusaalto muistissa: samoja virheitä ei saa toistaa
Vähä-Pietilä lähti merille parikymppisenä, mutta joutui työttömäksi 1980-luvun alun ulosliputusaallon myllerryksessä. Suomen lipun alta ulosliputettiin tuolloin lähes koko tonnisto. Vähä-Pietilä jäi itse meriltä työttö- mäksi 1984 ja toimi maissa kymmenisen vuotta yrittäjänä, mutta palasi merille ton- niston Suomeen paluun myötä.
Suomalaisen merenkulun tulevaisuus on ollut milloin tax free:stä, milloin niinkin vä- häpätöisestä tekijästä kuin nuuskasta kiinni.
”Suomalaisen tonniston tulevaisuus on ollut monesti hyvin erikoisista asioista kiin- ni. Niinkin pieni asia kuin nuuskanmyynnin lopettaminen matkustajalaivoilla sai aikaan sen, että täältä ulosliputettiin tonnistoa. Ja mitkä ovat olleet nuuskanmyyntikiellon seuraukset: nuuskaa myydään edelleen, mutta toisaalla ja lähestulkoon laittomin reitein. Ainoa sektori, joka asiasta nuuskas- ta kärsi, olivat suomalaiset varustamot ja menetimme Suomen lipun alta uloslipu- tusten tähden satoja merityöpaikkoja.”
Vähä-Pietilä toivoo suomalaisilta päättä- jiltä nyt kauaskatseisuutta ja järkeä käteen merenkulun tulevaisuuden osalta: pide- tään Suomen lippu ahterissa, niin ihmisille on työtä ja valtiolle veromarkkoja.
Törmään martti Vähä-Pietilään Hakaniemessä sijaitsevassa tau- lunkehyskaupassa. Hän jättää sinne työn tehtäväksi ja sanoo noutavansa sen reilun kuuden viikon pääs- tä, kun palaa töistään. ”Soittaa ei kannata, se saattaa maksaa yli viisi dollaria puhelu, joten en vastaa", hän toteaa kauppiaalle.
Vähä-Pietilä seilaa töikseen ja harrastaa vapaa-ajallaan matkailua, joka on oikeas- taan elämäntapa.
”Tämä on ensimmäinen talveni Suo- messa kuuteen vuoteen”, hän laskeskelee. Vähä-Pietilä jää ensi vuonna eläkkeelle. Suomessa hän aikoo pitää Hakaniemessä majapaikan, jossa käy aina kääntymässä. Enimmäkseen hän suunnittelee olevansa ulkomailla eläkkeen koitettua. Vähä-Pietilä on niin sanottu vanhan liiton mies siinä mielessä, että hän on nähnyt muitakin ve-
siä kuin rannikon pesuvedet.
”Plakkarissa on tällä hetkellä 96 maa-
ta”, hän kertoo maapallon tallauksestaan.
Päällystöä koulutetaan liikaa
ja täkille ei löydy tekijöitä
Vähä-Pietilä on koulutukseltaan merikap-
teeni, mutta toimii Godby Shippingissä förstinä.
”Kun olet mennyt varustamoon määrät- tyyn tehtävään, siitä voi olla vaikea edetä eteenpäin vaikka koulutusta olisi. Jos mus- te on päässyt kuivumaan kipparinkirjasta ja ikää on yli 45 vuotta kun tulet varustamoon töihin, niin päällikön jobin voi unohtaa, wanha Erikssonin staili. Nuoret päälliköt sitoutetaan näin varustamoon, mikä on ihan fiksua."
Työnsä kautta hän osaa nähdä asiat myös miehistöasemassa olevien silmin.
”Täkkipuolelle ei löydy nykyään enää te- kijöitä, kun kaikki haluavat olla uffareita tai merikapteeneita.”
Päällystöpuolelle tullutta kadettijärjes- telmää hän pitää huonona ratkaisuna. Eikä sympatiaa heru Liikenteen turvallisuusvi- rasto Trafillekaan, joka tekee bisnestä meri- miesten rahoilla.
”Trafi on pukki kaalimaan vartijana. Pi- tää laukata kurssilta toiselle koko ajan ja kurssittautumiseen joudut käyttämään omaa vapaa-aikaasi.”
Myös varustamot yrittävät sysätä koulu- tusvastuuta työvoiman, eli merimiesten
2018 • 4 // MS 17