Page 24 - Aineeton arvo

että yksi kymmenestä lanseerattavas- ta sisällöstä herättää kiinnostusta, yksi sadasta menestyy jo taloudellisestikin. Näin ollen tuon menestyjän on katettava kaikkien muiden tuotekehitys-, tuotanto- ja jakelukulut.
Perinteinen tapa kattaa nämä riskit on myydä tuotteet portfolioina eli paketteina: ei yhtä musiikkikappaletta kerral-
laan, vaan kokonainen LP-levy. Ei
yhtä uutisjuttua, vaan koko vuoden vuosikerta urheilusivuineen, sarja- kuvineen, talousuutisineen päivi-
neen. Alan perinteisistä toimijoista
vain kirjankustantajat ja teatterit
ovat myyneet kirjan ja esityksen kerrallaan; elokuvatkin on myyty televisiokanaville paketteina, jois-
sa yhtä hittiä kohti joutuu ostamaan Hol- lywoodin vähemmän onnistuneita kokei- luja tusinan verran ”kaupan päälle”.
Digitaalisuus muuttaa kaikkea tätä: tek- nisesti on paljon helpompaa myydä yksi tuote kerrallaan ja vastaavasti vaikeam- paa saada kuluttajia ostamaan sellaista, mitä eivät koe tarvitsevansa, koska he ovat myös tietoisempia kuluttamises- taan. Urheilusivut printtilehdessä ylihyp- päävästä henkilöstä tulee netissä hyvin tietoinen siitä että hän ei urheiluun koske. Printtilehden kokonaisuus kilpailee entis- tä selkeämmin urheiluun erikoistuneita sivustoja vastaan. Tuottajan kannalta por- tfolioriskien kattamisen tarve taas ei hä- viä mihinkään. Enintään tuottaja voi yrit- tää käyttää netissä tekoälyä, jolla kertyy tietoa siitä, mitä muuta tietyn tyyppisten sisältöjen kuluttajat käyttävät ja tuottaa sitten näitä tottumuksia vastaavaa juuri samoille ryhmille, mielellään vielä suosi- tusten tai vinkkausten kera. Portfolio vai ei -tyyppiset kysymykset ovat ansainta- logiikan murroksen ytimessä ja tulevat myös pysymään siellä vielä pitkään.
MAINONTA JA KULUTTAJAMAKSUT
Ilmaista, mainosrahoitteista sisältöä on ollut tarjolla aikojen alusta asti. Joko vies- tintä on ollut kätkettyä eli julkaisija on ha-
lunnut omien painotustensa, joskus jopa propagandan, leviävän sisällön mukana mahdollisimman laajalle ja sen vuoksi sub- ventoinut jakelua kokonaan tai osin, tai sit- ten mainontaa on myyty sisällön rinnalle.
Mainonnan tehoa ja vaikutusta on mi- tattu kauan, mutta vasta nettiaika on kehittänyt mittarit uudelle tasolle. Nyt
Varmaa kuitenkin on, että murros jatkuu, vanhoja toimijoita kuolee, uusia nousee.
nähdään kaikesta mainonnasta – ei vain pienistä otoksista – kuinka kauan ja ket- kä sitä seuraavat. Kun mainokset johta- vat yhdellä klikkauksella nettikauppoihin, nähdään myös suoraan kuinka paljon ne generoivat välitöntä liikevaihtoa. Mitä nopeammin trendit muuttuvat, sitä her- kemmin mainostaja suosii tällaisia mit- taustapoja. Ihmisten ajankäytön siirtyes- sä yhä enemmän verkkoon kannustaa se mainostajia siirtymään perässä.
Verkkomainonnan kasvu on jättänyt ammottavan loven perinteisen median mainostuloihin, niin ilmaisten kuin mak- sullisten sisältöjen tuotteissa. Myös verk- komainonnan sisällä tapahtuu jatkuvasti isoja rakennemuutoksia: Facebookin ja Googlen kaltaiset jättiläiset eivät tarvitse erillisiä kävijätutkimuksia, vaan ne ana- lysoivat yhdellä luvan kysymisellä kaik- kea verkkokäyttäytymistä, ei vain omilla sivuillaan vaan milteipä missä tahansa päin verkkoa. Niiden keräämä data on laadullisesti ylivoimaista täsmätyökalu- jen valmistamiseksi mainostajille. Para- doksaalista kyllä, keskeinen osa sosiaali- sen median ja hakupalvelujen sisällöistä on mediayhtiöiden tuottamaa sisältöä – jota ne antavat näiden jättien hyödyn- tää melkoisen vapaasti ja korvauksetta samalla kun ovat taas alkutuottajiin päin mustasukkaisia mahdollisimman laajo- jen hyödyntämisoikeuksien saamisesta.
VASTAUKSIA MEDIAN MURROKSEN HAASTEISIIN
Musiikki, televisio ja elokuva kehittyvät jo verkkoliiketoimintaympäristön muuttu- misen ehdoilla. Televisio ja elokuva ovat historiansa isoimmassa murroksessa, jossa jakelukanavien pirstoutuminen ja vakiintuneiden ansaintamallien romahta-
minen ovat muuttaneet ison osan kannattavasta bisneksestä lyhyellä tähtäimellä kannattamattomaksi. Poikkeuksiakin toki on, samoin kuin menestyksekkäitä alalle tuli- joita. Innokkaimmat faniyhteisöt saattavat esimerkiksi muodostua joukkorahoituksen kohdeyleisöksi, jolloin rahoitus saadaan koottua todelliselta markkinalta ennak-
koon asiakkaiden odotusten pohjalta – vähän niin kuin lehden vuosikerran tilaa- minen joskus kaukana menneisyydessä 2000-luvun alkupuolella.
Kirjaan sekä teatteriin, joiden molempien kulutuksessa Suomi on maailman ykkös- maita, digitaalinen jakelu on vaikuttanut toistaiseksi vähiten. Digikirjojen kulutus laahaa Suomessa johtavien länsimaiden markkinoista jäljessä johtuen monestakin syystä, alkaen arvonlisäverokäytännöistä ja päätyen käyttöjärjestelmäongelmiin. Varmaa kuitenkin on, että murros jatkuu, vanhoja toimijoita kuolee, uusia nousee. Kansallinen kulttuuri tulee tarvitsemaan, kuten tähänkin asti, myös yhteiskunnan tukitoimia sekä rahana että regulaationa, mutta niidenkin vaikuttavimmat muodot ovat todennäköisesti kymmenen vuoden kuluttua jotain muuta kuin kymmenen vuotta sitten.
24