Page 23 - Aineeton arvo
P. 23
Median murros on jatkunut parikymmen- tä vuotta eli koko internetin voittokulun ajan. Se vaikuttaa kaikkiin eri median muotoihin, mutta eri tavoin. Ilmiö myös vaihtelee eri markkina-alueittain, mutta yhteinen tekijä kaikelle on digitalisoitu- minen. Viimeinen vaihe median tuotan- toketjussa on jakelun digitalisoituminen. Aiemmat vaiheet, kuten tekstin tuottami- nen ja muokkaaminen, ovat olleet digi- taalisia jo pitkään, mutta se ei ole näky- nyt suoraan kuluttajalle.
On syytä huomata että tekstiä, valokuvia ja elokuvaa on muokattu ennenkin, mut- ta digitaalisuus on tuonut tässä muok- kauksessa sekä valtavan, satakertaisen tuottavuusloikan että avannut kokonaan uusia mahdollisuuksia. Mahdollisuuksia, jotka olisivat aikaisemmin olleet tuotan- nollisesti, teknisesti tai taloudellisesti mahdottomia toteuttaa. Vielä 1990-lu- vun puolivälissä pyytäessäni Ylelle tar- jouksia kolmeminuuttisesta ajankohtai- sanimaatiosta sellaisen hinta olisi ollut nykyrahassa 15 000 euroa, tänä päivänä se on vain murto-osan.
OSAAVAN TYÖVOIMAN NIUKKUUS
Tuotantokustannukset ovat romahta- neet tuottavuuden kasvun myötä hyvin monenlaisin seurauksin: talentti ratkai- see paljon aikaisempaa enemmän, kun tuotantovälineiden omistus tai mahdol- lisuus omistautua tekemiselle pitkäksi aikaa eli pääoma, ei ole kynnyskysymys. Raja ammattilaisten ja amatöörien välillä on ollut liukuva jo kauan, ja alalletulo kyn- nys on laskenut huimasti. Tästä luonnolli- sesti seuraa, että kaikki jotka haluaisivat elättää itsensä median parissa, eivät tule tässä toiveessaan onnistumaan.
Liikkeenjohtotaidot, verkostoituminen ja muut työ- ja talouselämän lainalaisuudet näyttelevät aiempaa suurempaa roolia. Myös alalla jo olleiden on investoitava paljon aikaisempaa enemmän ammatti- taidon säilyttämiseen ja kehittämiseen, kun sekä uusia laitteita että uusia tekni- siä standardeja tulee kiihtyvässä tahdis- sa, eikä kaikista uutuuksista voi tietää, jäävätkö ne päiväperhoiksi vai ovatko ne
vuoden kuluttua välttämättömästi hal- littavia normeja. Laitekannan sekä am- mattitaidon uusintaminen aiempaa in- tensiivisemmin syökin osaa saavutetusta tuottavuuden parantamisesta jatkuvasti niin suurilla kuin pienillä mediayrityksillä.
Osaavimmasta työvoimasta on silti niukkuutta, koska viime kädessä lahjak- kuutta ja taitoa on vain rajallinen määrä – kilpailun kansainvälistyessä tämä vain korostuu Suomen kaltaisessa pienessä maassa. Nekin, jotka kykenevät elättä- mään itsensä, ovat aiempaa useammin epätyypillisissä työsuhteissa tai toimi- vat yrittäjämäisesti, eli tulot koostuvat monesta eri lähteestä. Sinällään freelan- cerius ei ole media-, viihde- ja kulttuuri- alalla mikään uusi keksintö. Monet tuo- tantorakenteet suorastaan edellyttävät sitä, koska iso osa alan toiminnasta on projekti- ja produktiotyyppistä. Kuhun- kin projektiin kiinnitettävälle talentille asetetaan vaatimuksia, jotka eivät välttä- mättä ole toteutettavissa kiinteiden työ- suhteiden keinoin – ja parhaita halutaan moneen paikkaan.
TEKNOLOGIA MUUTTAA MEDIAN KULUTUSTAPOJA
Keskeisimpänä taustatekijänä kulutta- jille näkyvässä digitalisoitumisessa on verkkoyhteyksien nopeuksien kasvu, joka mahdollistaa yhä raskaampien si- sältöjen lataamisen päätelaitteille yhä nopeammin. Samaan aikaan myös näi- den sisältöjen käytettävyys on kasvanut merkittävästi. Web 2.0 –vaiheen myötä – karkeasti viimeiset kymmenen vuot- ta – myös sisältöjen löydettävyys sekä vuorovaikutteisuus ovat merkittävästi parempia kuin ensimmäisten kymmenen vuoden aikana.
Aiemmin suomalaiset hankkivat uuden televisiovastaanottimen keskimäärin joka seitsemäs vuosi ja se oli merkittävimpiä yksittäisiä investointeja mediaan, muuta- man aikakauslehden sekä oman maakun- talehden vuosikerran tilaamisen ohella. Nyt laiteinvestointeja tehdään enemmän ja tiheämmin, samaa sisältöä halutaan kuluttaa saumattomasti eri päätelaitteilta. Hesarin artikkeli voidaan aloittaa printis-
tä, jatkaa sen lukemista netistä ja saattaa se päätökseen älypuhelimella. Median tuottajan näkökulmasta mitään näistä ei voi jättää väliin vaan löydettävyys, saa- tavuus sekä hinta pitää olla kohdallaan kaikissa ympäristöissä. Hinta tarkoittaa myös sitä hintaa, jonka kuluttaja on val- mis maksamaan verrattuna sen päätelait- teen muuhun sisältöön. Sanomalehden vuosikerta ei ole kallis, kun sitä vertaa laa- dultaan muuhun postiluukusta tulvivaan sisältöön. Mutta digilehden kuukausihinta voi silti tuntua kalliilta, koska vertailukoh- dat ruudulla ovat aivan toiset.
Isoimpia median murroksen kysymyksiä onkin juuri – median tuottajien päästä – miten pitää yllä vanhat kuluttajat van- hoissa välineissä ja samaan aikaan inves- toida kannattavasti uuteen eli hoitaa tätä siirtymää alustasta toiseen jotenkin halli- tusti. Maksumuurit ovat tulleet Suomeen viimeisten viiden vuoden aikana ja va- kiintuneiden isojen mediabrändien koh- dalla toimivat ratkaisut alkavat olla löy- tyneet. Myös kuluttajat ymmärtävät, että kaikki ei voi olla ilmaista, mutta kuluttaji- en hintajoustohalu digiympäristössä vai- kuttaa paljon tiukempaan pultatulta kuin vanhassa maailmassa ja sen vuoksi lähes kaikki perinteiset, siirtymäkysymysten kanssa painivat mediatalot ovat hyvin huolissaan kannattavuudestaan, vaikka niiden digiasiakkaiden määrä onkin ke- hittynyt lupaavasti.
MEDIAN PERINTEINEN ANSAINTALOGIIKKA
Median perinteisissä ansaintalogiikoissa on kaksi merkittävää ominaisuutta, jotka saavat alan poikkeamaan muista toimi- aloista: portfoliotoiminta sekä mainosra- hoitteisuus.
PORTFOLIOTOIMINTA
Koska media-alalla kysynnän määrittä- minen on hyvin vaikeaa ja se riippuu tot- tumuksista, preferensseistä, fanituksista ja muista asioista paljon enemmän kuin välttämättömistä tarpeista, tarjontaa tarvitaan paljon. On vaikea tietää, mikä menestyy ja millä nopeudella makuasiat muuttuvat. Yksinkertaistaen voisi sanoa,
23
