Page 21 - Työpoliittinen aikakauskirja

Työpoliittinen aikakauskirja 1/2017
Artikkeleita
Lopuksi
Olemme kuvailleet keskeiset 2000-luvun muu- tokset ansioturvan säännöissä. Muutokset ovat vaikuttaneet ansioturvan anteliaisuuteen eri tavoin, osittain kumoten toinen toisensa. Työssäoloehdon lievennykset vuosina 2003, 2010 ja 2014 ovat helpottaneet työmarkkinoille tulevien pääsyä ansioturvan piiriin sekä helpot- taneet päivärahaoikeuden uusimista. Näiden uudistusten myötä ansioturva on muuttunut yksiselitteisesti entistä anteliaammaksi. Sen sijaan kaikki muutokset päivärahakausien kes- toissa ovat heikentäneet ansioturvan anteliai- suutta. Ansioturvan enimmäiskestoa ovat lyhen- täneet koulutustuen ja koulutuspäivärahan pois- tuminen vuonna 2010, päivärahakauden enim- mäiskeston lyhennykset vuosina 2014 ja 2017 sekä lisäpäivien ikärajan nostot vuosina 2005, 2012 ja 2015. Muutokset päivärahojen tasoissa yhdessä uusien työhistorian pituuteen ja akti- vointitoimiin osallistumiseen sidottujen koro- tusosien kanssa paransivat ansioturvan tasoa vuoteen 2012 asti. Sittemmin suunta on käänty- nyt, kun päivärahojen tasoja on leikattu vuosina 2015 ja 2017.
Kokonaiskuvan saamiseksi laskimme ansi- osidonnaisten työttömyysetuuksien maksi- mimääriä tietylle työttömien populaatiolle eri vuosien sääntöjä soveltaen. Tämän mittarin mukaan ansioturva kokonaisuudessaan muut- tui anteliaammaksi vuosien 2002 ja 2014 väli- senä aikana erityisesti työssäoloehdon höllen- nysten vuoksi. Vuosien 2015 ja 2017 heikennys- ten myötä ansioturvan anteliaisuus on kuitenkin pudonnut muutamassa vuodessa takaisin 2000- luvun alun tasolleen.
Kokonaiskehitys kätkee alleen hieman eri- laiset kehitystrendit eri työntekijäryhmien välillä. Ansioturva on muuttunut aiempaa niu- kemmaksi vanhimmille työttömille, jotka ovat menettäneet pitkän työuran perusteella mak- setun korotuksen ja joiden pääsyä ansioturvan lisäpäiville on rajoitettu melkoisesti. Työttömät, joilla on 3-19 vuotta työhistoriaa, ovat keskimää-
rin hyötyneet 2000-luvulla tehdyistä uudistuk- sista. Työuransa alkuvaiheessa olevien, enintään kolme vuotta työhistoriaa kartuttaneiden työt- tömien tilanne on suurin piirtein samalla tasolla kuin se oli 2000-luvun alussa.
Lopuksi on syytä korostaa, että ansioturvan anteliaisuus on hyvin epämääräinen käsite ja käyttämämme mittari on vain yksi monista mah- dollisista mittareista. Tuloksemme riippuvat mm. työttömien populaatiosta, jolle etuussum- mia lasketaan, ja tämän populaation valinta on jossain määrin mielivaltaista. Teknisistä syistä johtuen tarkastelimme työttömiä, jotka olivat olleet yhtäjaksoisesti työmarkkinoilla edelli- set 28 kuukautta. Tästä johtuen nuoret ja muut heikosti työmarkkinoille kiinnittyneet ryhmät ovat aliedustettuina laskelmissa. Mittarimme antanee myös turhan suuren painon päiväraha- kausien enimmäiskeston muutoksille verrattuna päivärahojen tasojen muutoksiin. Päivärahojen tasojen muutokset koskevat kaikkia työttömiä, kun taas enimmäiskestot ovat yhdentekeviä suu- relle osalle työttömistä, jotka työllistyvät suh- teellisen nopeasti.
Lähteet
Kyyrä Tomi, Hanna Pesola ja Aarne Ris- sanen (2017). Unemployment Insurance in Finland: A Review of Recent Changes and Empirical Evidence on Behavioral Responses. VATT Research Reports 184.
Uusitalo Roope (2006). Työttömyystur- van lyhyt historia, teoksessa: K. Hämä- läinen, H. Taimio ja R. Uusitalo (toim.): Työttömyys – taloustieteellisiä puheen- vuoroja. Palkansaajien tutkimuslaitos ja Edita.
21