Page 35 - Työpoliittinen aikakauskirja

Työpoliittinen aikakauskirja 1/2017 Artikkeleita
Työelämän kehittämisstrategiat ja -ohjelmat Euroopassa: mitä Suomi voisi oppia niistä? Tuomo Alasoini1
Johdanto
Kansallista työelämän kehittämisstrategiaa toteuttavan Työelämä 2020 -hankkeen tavoit- teena on, että Suomessa on Euroopan paras työ- elämä vuonna 2020. Tavoitteiltaan kunnianhi- moinen hanke on jatkoa suurelle joukolle aiempia valtiovallan käynnistämiä ja yhdessä työmark- kinaosapuolten kanssa toteuttamia hankkeita Suomen työelämän ja sen laadun kehittämiseksi. Ensimmäisinä tällaisina, ensisijaisesti työn orga- nisointiin, työprosesseihin, työyhteisöjen toimi- vuuteen ja johtamiseen kohdistuneina kansalli- sen tason hankkeina voidaan pitää Kansallista tuottavuusohjelmaa ja Työelämän kehittämisoh- jelmaa (TYKE). Ohjelmat käynnistyivät vuosina
1993 ja 1996. Pitkästä aikaperspektiivistään huo- limatta Suomi ei silti lukeudu Euroopassa edellä- kävijöihin työelämän ohjelmallisessa kehittämi sessä. Pioneerimaissa kuten Norjassa, Ruotsissa ja Saksassa ensimmäiset julkisesti rahoitetut ohjelmat työelämän kehittämiseksi käynnistyi- vät jo 1960- ja 1970-luvuilla.
Työn johtaminen ja organisointi kuuluvat Euroopan maissa lähes poikkeuksetta työnan- tajan direktio-oikeuden piiriin. Valtiovalta on ollut valmis rahoittamaan näille alueille kohdis- tuvia kehittämistoimia tyypillisesti vain silloin, kun asiasta on ollut yhteisymmärrys molempien työmarkkinaosapuolten kanssa ja osapuolilla on ollut valmiutta toimia keskenään yhteistyössä
1 Tuomo Alasoini, TkT, VTT, sosiologian dosentti, johtava asiantuntija, Tekes
35