Page 36 - Työpoliittinen aikakauskirja

Artikkeleita
Työpoliittinen aikakauskirja 1/2017
näiden toimien edistämiseksi. Edellytyksiä tähän on viime vuosikymmeninä ollut vain ver- raten pienessä osassa Euroopan maita. Selvin jakolinja löytyy ohjelmahistorialtaan rikkaan Pohjois-Euroopan ja tälle vastapoolin muo- dostavan Etelä-Euroopan ja Keski- ja Itäisen Euroopan väliltä (esim. Brödner & Latniak 2003; Business Decisions Limited 2000; Den Hertog & Schröder 1989; Eeckelaert ym. 2012). Myös Euroopan komissio on kiinnittänyt viime vuosina huomiota Eurooppaa halkovaan kui- luun ja pyrkinyt edistämään työelämän inno- vatiivisen uudistamisen edellyttämää tietoi- suutta, osaamista ja yhteistyöverkostoja sel- laisissa maissa, joissa ei ole aiemmin ollut erityisiä strategioita tai ohjelmia työelämän kehittämiseksi. Merkittävin tähän tähdännyt hanke on toistaiseksi ollut Euroopan komission Sisämarkkinoiden, teollisuuden, yrittäjyyden ja pk-yritystoiminnan pääosaston (DG GROW) projektirahoituksen avulla vuonna 2013 käyn- nistynyt Euroopan työelämäinnovaatioverkosto EUWIN (Pot ym. 2016).
Artikkeli luo vertailevan katsauksen Euroopan eri maissa viime vuosikymmeninä toteutettui- hin julkisesti rahoitettuihin työelämää kehit- täviin ohjelmiin. Katsauksen painopiste on 2010-luvussa ja siinä, missä määrin Euroopan muiden maiden ja alueiden viimeaikaiset strate- giat ja ohjelmat voisivat tarjota uusia näkökulmia myös Suomen kannalta. Tarkastelun kohteena ovat omina kokonaisuuksinaan Skandinavian maat, Saksa, Benelux-maat, Brittein saaret ja muu Eurooppa. Kiinnostavimpina vertailukoh- teina Suomelle nostetaan viimeaikaisen kehityk- sensä valossa esiin artikkelin lopussa erityisesti Norja, Tanska, Saksa, Flaami ja Skotlanti.
Maakohtaisissa kuvauksissa on käytetty läh- deviitteitä säästeliäästi. Kuvausten laadinnassa on hyödynnetty osana eurooppalaista kirjapro- jektia vuonna 2016 tehtyä taustatyötä (Alasoini ym. tulossa), osana Euroopan komission rahoit- tamaa WORK-IN-NET-projektia vuosina 2005– 08 tehtyä eri maiden strategioiden ja ohjelmien benchmarking-analyysia (Alasoini 2009b) sekä
kirjoittajan muita pitkäaikaisia kontakteja ja yhteistyösuhteita Euroopan eri maiden keskei- siin toimijoihin työelämän ohjelmallisessa kehit- tämisessä.
Skandinavian maat edelläkävijöinä
Skandinavian maat niputetaan eurooppalaisissa työelämävertailuissa usein yhteen korkean työ- elämän laatunsa, henkilöstön hyvien osallistu- mismahdollisuuksien ja työmarkkinaosapuol- ten yhteistoiminnallisten suhteiden perusteella. Maiden lähihistoriat työelämän ohjelmallisessa kehittämisessä poikkeavat kuitenkin suuresti toisistaan.
Norjassa ensimmäiset työmarkkinaosapuol- ten yhteistyössä toteuttamat hankkeet työn uudelleen muotoilemiseksi ja työelämän demo- kratisoimiseksi käynnistyivät jo 1960-luvulla. Keskeisten työmarkkinaosapuolten, työanta- jakeskusjärjestö NHO:n ja palkansaajakeskus- järjestö LO:n tiivis yhteistyö on jatkunut tästä eteenpäin. Tärkeä virstanpylväs yhteistyömuo- tojen vakiintumisessa oli osapuolten vuonna 1982 solmima sopimus yritysten kehittämi- sestä (Gustavsen 1985). Siinä NHO ja LO sopivat siitä, kuinka ne käytännössä edistävät yritysten arvonluontikykyä keskinäisen yhteistyön avulla. Keskeinen foorumi tähän on ollut osapuolten yhdessä toteuttama HF-ohjelma. HF-ohjelman tukimuotoja, joilla osapuolet ovat edistäneet johdon ja henkilöstön kehittämisyhteistyötä yrityksissä, ovat neuvonta, seminaaritoiminta, tutkimus- ja kehittämishankkeiden rahoitus, ennakointityö ja yritysten alueellisen verkos- toitumisen edistäminen.
Norjassa on toteutettu HF-toiminnan rin- nalla myös mittavampia julkisesti rahoitettuja t&k-ohjelmia, joissa yritysten arvonluontiky- kyä on pyritty edistämään yritysten johdon ja henkilöstön sekä työelämän (toiminta)tutki- joiden yhteistyönä. Maassa on vahva työelä- män toimintatutkimuksen ja sosiotekninen työn suunnittelun perinne, joka kumpusi alun perin läheisestä yhteistyöstä brittitutkijoiden kanssa (Van Eijnatten 1993). Ominaista norjalai-
36