Page 21 - Työpoliittinen aikakauskirja 2 2018

Työpoliittinen aikakauskirja 2/2018
Artikkeleita
listuttu vielä kolmanteenkin toimenpiteeseen (PP), työuralle päässeiden osuus oli paljon pie- nempi, noin viidennes.
Mikäli ensimmäistä toimenpidettä seurasi toinen osallistuminen, mutta vasta pitemmän ajan kuluttua (A), työllistyneiden osuus oli suun- nilleen yhtä suuri ja krooniseen työttömyyteen päätyneiden osuus vähän alempi kuin edellisessä ryhmässä. Mikäli osallistumisia oli vähintään kolme, ja ainakin kahden niistä välillä kulunut aika oli yli puoli vuotta (PA, AP, AA), työuralle päässeiden osuus oli vähäinen. Tämä ei kerro niinkään toistuvan osallistumisen vaikuttavuu- desta verrattuna siihen, että ei enää olisi uudel- leen osallistuttu, vaan siitä että tähän ryhmään on ilmeisesti valikoitunut muita vaikeammin työllistyviä, joiden työttömyys toistuu tai pit- kittyy, ja sitten pitemmällä aikavälillä uuden toi- menpiteenkin todennäköisyys kasvaa.
Heikoimmin seuranta-aikana työllistyivät ne, jotka olivat toistuvasti osallistuneet erityisesti vaikeasti työllistyville tarkoitettuihin toimen- piteisiin (V), kuten voidaan odottaakin. Tästä ryhmästä peräti 71 prosenttia oli seuranta-ai- kana kroonisesti työtön. Vaikka hankkeemme palvelujen työllisyysvaikuttavuutta koskevassa osuudessa (ks. Tuomalan artikkeli tässä aika- kauskirjassa) onkin vakioitu myös aikaisempi osallistuminen toimenpiteisiin, erilaisten palve- lupolkujen vaikuttavuuden arviointi edellyttäisi oman systemaattisen tutkimuksensa.
Johtopäätöksiä
Palveluihin osallistuvat muita useammin ne, joi- den työllistyminen on vaikeinta, mutta he usein osallistuvat toimenpiteisiin, jotka vain harvoin riittävät auttamaan avoimille työmarkkinoille. Ne, joiden työllistyvyys alun perin on parempi, osallistuvat muita harvemmin, mutta suhteelli- sen usein toimenpiteisiin, joiden jälkeen työllis- tyminen on todennäköisintä.
Toistuva osallistuminen toimenpiteisiin on yleistä. Huomattava osa toistuvasta osallistu- misesta palveluihin on polutusta eli sellaista, jolloin uuden osallistumisen katsotaan täyden-
tävän edellistä. Tällainen vaikuttaa yleisesti olleen järkevää kohdentamista. Myös muu tois- tuva osallistuminen toisinaan parantaa työllis- tyvyyttä.
Toimenpiteiden kohdistuminen vaikuttaa sinänsä järkevältä, mutta ei välttämättä kovin tehokkaalta työttömien työllistyvyyden edis- tämisen näkökulmasta. Osallistuminen ei aina edistä työllistymistä. Suomessa työllistyvyy- deltään erilaisiin kohderyhmiin on kuitenkin kohdistettu palveluja keskimäärin suunnilleen yhtä paljon, vaikkakin pitkälle erilaisia palve- luja. Minkään ryhmän kohdalla ei kuitenkaan ole luovuttu toivosta eikä ketään ole alettu aut- tamaan selvästi muita enemmän. Onko tällainen politiikka ilmausta suomalaisen järjestelmän pyrkimyksestä kohdella kaikkia tasa-arvoisesti?
Esimerkiksi ammatillinen työvoimakoulutus ja yrityksiin työllistäminen palkkatuella ovat ilmeisesti vaikuttavia myös pitkäaikaistyöttö- mien, vähän koulutettujen ja ikääntyvien koh- dalla. Vaikuttavimpia toimenpiteitä ei kuiten- kaan voi yksinkertaisesti lisätä, koska esimer- kiksi ammatillinen koulutus usein edellyttää määrättyä pohjakoulutusta ja tietysti aitoa opis- kelumotivaatiota. Mitä enemmän koulutusta järjestetään, sitä todennäköisempää on, että siihen osallistuu sellaisia, joita se ei hyödytä. Esimerkiksi oppisopimuskoulutus ja tuettu työllistäminen yrityksiin puolestaan edellyttä- vät työnantajaa, joka on halukas rekrytoimaan työttömiä ja viime kädessä valitsee osallistujat. Ehkä voitaisiin kehittää keinoja myös työnan- tajien aktivoimiseksi?
Merkittävä osa palveluihin osallistumista, yli- päänsä tai toistuvaa, ei kuitenkaan nosta työllis- tyvyyttä niin paljon, että avoimilta työmarkki- noilta työtä löytyisi. Esimerkiksi julkisen sekto- rin työllistämisen tai kuntouttavan työtoimin- nan vaikuttavuus myöhempään työllistymiseen on joko hyvin pieni tai olematon. Palveluihin osallistumiselle voi olla perusteita silloinkin, kun niillä ei keskimäärin ole merkittävää vaiku- tusta työllistyvyyteen. Tällaisia perusteita voi- vat olla esimerkiksi sosiaaliturvan vastikkeelli-
21