Page 22 - Työpoliittinen aikakauskirja 2 2018

Artikkeleita
Työpoliittinen aikakauskirja 2/2018
suuden toteuttaminen, köyhyyden ja syrjäyty- misen ehkäisy tai osallistujien työkuntoisuuden ylläpitäminen parempia aikoja eli työvoiman kysynnän kasvua odotellessa.
Olisi syytä tutkia erityisesti vaikeasti työllis- tyville tarkoitettuihin toimenpiteisiin osallis- tumisen ja etenkin toistuvasti osallistumisen mahdollisia sosiaalisia vaikutuksia ja merkitystä syrjäytymisen ehkäisyssä. Näitä vaikutuksia ei ole systemaattisesti tutkittu, vaikka ilmeisesti sekä nykyisin että jo maailman sivu osa työvoi- mapoliittisista toimenpiteistä on järjestetty pikemmin sosiaali- kuin työvoimapoliittisten tavoitteiden saavuttamiseksi. Lisää tietoa tarvi- taan sen arvioimiseksi, missä määrin palveluja olisi perusteltua järjestää sosiaalisten tavoittei- den saavuttamiseksi, ja ketkä tällaisesta osallis- tumisesta hyötyvät.
Nähdäksemme toimenpiteiden kohdentami- sen osuvuutta ja sen myötä vaikuttavuutta olisi mahdollista parantaa. Kohdistamiseen on ilmei- sesti ollut liian vähän resursseja, ja osin kohden- taminen tapahtuu satunnaisesti tai kaavamai- sesti, ilman kunnollista yksilöllistä tarvearvioin- tia. Osin palveluja on järjestetty pitäen silmällä enemmän muita tavoitteita kuin työllistyvyyden edistämistä (esimerkiksi syrjäytymisen ehkäisy, vastikkeellisuus). (Vrt. Aho 2008.)
Sikäli ja silloin kun toimenpiteitä järjestetään muistakin syistä kuin yksinomaan osallistujien työllistyvyyttä silmällä pitäen, olisi perusteltua tehdä tämä nykyistä avoimemmin ja kertoa mitä muuta tavoitellaan ja mitä perusteluita tälle poli- tiikalle on. Työllisyysvaikutusten ohella tulisi tällöin mitata myös näiden muiden tavoitteiden saavuttamista.
Kun toimenpiteisiin osallistumisen toistu- minen on yleistä, erilaisten palvelupolkujen kohdistumisesta ja niiden vaikuttavuudesta eri tavoitteiden kannalta eri kohderyhmissä tar- vittaisiin lisää systemaattista tutkimustietoa. Tällöin tulisi koota tietoa myös siitä, milloin osal- listumisen aloite on työnhakijan oma, milloin työvoimahallinnon ehdotus ja milloin on osallis- tuttu sanktion uhalla, josta nykyisin ei ole käy-
tettävissä kunnollista tietoa. Tällainen tieto olisi kiinnostava vaikuttavuuden arvioinnin kannalta.
Lähteet
Aho S., Tuomala J., Hämäläinen K. ja Mäkiaho A. (2018) Työvoimapalveluiden kohdistuminen ja niihin osallistuneiden työllistyminen. Valtioneuvoston
kanslia: Valtioneuvoston selvitys- ja tutkimustoiminnan julkaisusarja 19/2018.
Aho, S. ja Tuomala, J. (2018)
Työvoimapalvelujen kohdentuminen
ja osallistujien työllistyminen palvelun jälkeen. Talous ja yhteiskunta 46:1, 38-43.
Aho S. & Mäkiaho A. (2017)
Maahanmuuttajat ja työvoimapoliittisten toimenpiteiden vaikuttavuus. Työ- ja elinkeinoministeriön julkaisusarja, Työelämä 26/2017
Aho S. ja Mäkiaho A. (2012) Pitkään työttömänä olleiden työnhakijoiden työllistymisen esteet ja julkisiin työvoimapalveluihin osallistuminen. Työ- ja elinkeinoministeriön julkaisuja Työ ja yrittäjyys 15/2012
Aho, S. (2008) Miksi työvoimapoliittisten toimenpiteiden mitattu vaikuttuvuus on keskimääräin alhainen? Työllistyvyyden parantamispyrkimysten arvioinnin keskeisten ongelmien tarkastelua. Hallinnon tutkimus, 27:4, 45–60.
Aho, S. ja Koponen, H. (2008). Työvoimapoliittisten toimenpiteiden kohdistaminen. Työttömänä olleiden pitkän aikavälin seurantaan perustuva tutkimus. Työ- ja elinkeinoministeriön julkaisuja, Työ ja yrittäjyys 24/2008.
Aho, S., Virjo, I., Tyni, P. & Koponen, H. (2005) Työttömät ja palvelutarve. Työttömille kohdistetun kyselyn ja työnhakusuunnitelmien analyysin tuloksia. Työministeriö: Työpoliittinen tutkimus 271.
Hämäläinen, K., Tuomala, J. & Ylikännö, M. (2009) Työmarkkinatuen aktivoinnin vaikutukset, Työ- ja elinkeinoministeriön julkaisuja, Työ ja yrittäjyys 7/2009.
Hämäläinen, K. & Tuomala, J. (2006)
Työvoimapoliittisten toimenpiteiden vaikutusten arviointi. Työministeriö: Työpoliittinen tutkimus 315.
22