Page 67 - Työpoliittinen aikakauskirja 2 2018

Työpoliittinen aikakauskirja 2/2018
Katsauksia ja keskusteluja
täminen ja aikaisempaa tiukempi seuranta pal- jastivat heti vuoden 2017 alussa Uudellamaalla, että TE-toimiston asiakasrekisterissä oli työt- tömän statuksella useita tuhansia henkilöitä, joiden työttömyys oli tosiasiassa katkennut aikoja sitten, mutta tieto tästä ei ollut välittynyt TE-toimistolle. Taustalla on voinut olla esimer- kiksi työllistyminen, mutta myös eläkkeelle jää- minen tai päätoimisen opiskelun aloittaminen. Kun esimerkiksi alkuvuodesta 2017 Uudenmaan TE-toimiston työnvälitys- ja yrityspalvelut -lin- jalla kontaktoitiin erikseen kaikkein pisimpään työttömänä olleita työnhakijoita, paljastui noin 15-20 prosenttia kohderyhmän työttömistä näiksi ns. haamutyöttömiksi. Tilastoharhan suu- ruuden selvittäminen vaatisi omaa erillistutki- mustaan, mutta vahva oletus on, että ongelma on kohdistunut juuri pitkäaikaistyöttömien ryh- mään sekä pienemmässä määrin nuoriin työn- hakijoihin, joilla työnhaun muutosten ilmoit- taminen TE-toimistolle ei ole ollut aina kovin järjestelmällistä.
Tämä ei silti tarkoita sitä, että määräaikais- haastatteluiden lisäämisellä ei olisi ollut merki- tystä. Kuten tutkimusta varten TE-toimistosta kerätty asiantuntija-aineisto kertoi, oli haastat- teluiden säännöllisyys mahdollistanut parhaassa tapauksessa tarkemman kuvan muodostamisen työnhakijan palvelutarpeesta sekä strukturoinut työnvälitystä ja ohjausta tehokkaammin. Myös työnhakijoiden mielestä suurin merkitys oli ollut työnhaun selkiinnyttämisessä. Isoin este haastatteluiden vaikuttavuuden tiellä näyttää kuitenkin olevan niihin kohdistuvat korkeat määrälliset tavoitteet, kiire ja osin se, että nii- den merkitystä asiakaspalvelun perustana ei aina täysin sisäistetä. Kiireen takia haastattelu- tilanteesta saattaakin pahimmillaan muodos- tua kaavamainen, usein puhelimen välityksellä tapahtuva lyhyt kontakti, jonka varsinainen mer- kitys jää niin työnhakijalle kuin asiantuntijalle- kin epäselväksi. Jos ja kun jatkossa haastatte- lumäärien lisäämisen tarkoituksena on saada aikaiseksi työnhaun seurannan lisäksi entistä enemmän konkreettisia ja pitkäkestoisia työ-
markkinavaikutuksia, olisi ehdottoman tärkeää keskittää nykyistä enemmän voimavaroja haas- tatteluiden sisällölliseen ja laadulliseen kehit- tämiseen. Myös työnhakijat näyttivät osittain toivovan haastatteluilta enemmän vuorovai- kutteisuutta, vaikka tämä merkitsisi sitä, että haastatteluaika pitenisi. Lisäksi tutkimuksessa paljastui, että varsinkin uudet työnhakijat odot- tivat haastatteluilta paljon enemmän nykyistä konkreettisempia sisältöjä, työn tarjoamista ja työnhaun suoraa tukemista. Moni työnhakija myös toivoi toimivan vuorovaikutuksen kan- nalta, että ainakin yksi haastattelu vuodessa olisi aina mahdollista järjestää asiantuntijan kanssa kasvokkain TE-toimiston tiloissa. Työttömien määrän ja kuormittavuuden pienentyessä tämä voisi tulevaisuudessa olla aivan relevantti vaihto- ehto TE-toimistoille, vaikka viime vuosina linja onkin vienyt enemmän digitaalisuutta korosta- vaan suuntaan. Viimeiseksi se, mitä haastattelut selkeästi tarvitsivat tuekseen, on nykyistä sys- temaattisempaa ohjeistusta ja rakennetta sekä niiden merkityksen kiteyttämistä. Pahimpana uhkana on, että haastatteluista ja työllistymis- suunnitelmasta muodostuu ainoastaan muo- dollisuus ja sen sisältämät hyödyt hukataan niin työnhakijoiden kuin TE-toimiston päässä.
Haasteistaan huolimatta määräaikaishaastat- telut luovat edelleen perustan TE-toimistossa tapahtuvalle työnvälitykselle ja on syytä muis- taa, että yleisesti niiden vaikutuskin on usein todettu positiiviseksi. Esimerkiksi Ruotsissa vuonna 2004 toteutetussa kokeilussa työvoi- maviranomaisen ja työnhakijan välisen aktii- visen yhteydenpidon sekä siihen kytketyn hen- kilökohtaisen ohjauksen katsottiin vähentä- neen koeryhmän työttömyysjaksojen pituutta keskimäärin seitsemän viikkoa. Huomioitavaa on kuitenkin, että kun sama kokeilu toteutet- tiin kevyemmällä, lähinnä työnhaun seurantaan keskittyneellä yhteydenpitomallilla, ei vaiku- tuksia juuri havaittu. (Hägglund 2009). Myös Uudenmaan ELY-keskuksen vuonna 2017 laati- massa suppeampaan aineistoon perustuneessa
67