Page 9 - Työpoliittinen aikakauskirja 2 2018

Pääkirjoitus Työpoliittinen aikakauskirja 2/2018
Työmarkkinaennätykset ja työvoimapolitiikka
Heikki Räisänen1
Työmarkkinoilla on viime aikoina rikottu monia ennätyksiä. Kun työnvälitystilaston 110 vuoden historiassa työttömien työnhakijoi-
den määrä ei ollut koskaan aiemmin laskenut niin paljon kuin joulukuussa 2017, yli 62 000 hengellä edelliseen joulukuuhun nähden, tuli samalla työministeri Jari Lindströmistä tämän lajin Suomen ennätysmies. Tästä poikkeuksel- lisesta saavutuksesta esitämme poikkeukselli- sesti ministerille onnittelut! Ja ihan kaikki eri toimijat yrityksissä, hallinnossa, hallituksessa, oppositiossa, työmarkkina- ja muissa eri jär- jestöissä voivat omalla tavallaan yhtyä onnitte- luihin. On syytä muistaa, että tämäkin ennätys on luotu rikottavaksi. Ikävänä muistutuksena uusille ennätyksen yrittäjille on kuitenkin sanot- tava, että ensin työttömyys pitää nostaa nykyistä tasoaan ylemmäs, jotta sitä voidaan taas ennä- tyksellisesti laskea alas. Nostaminen onnistuu kyllä helposti, mutta laskeminen on vaativampi laji.
Muita viimeaikaisia ennätyksiä ovat olleet työnantajien julkiseen työnvälitykseen ilmoit- tamien avointen työpaikkojen ennätysmäärä vuonna 2017, yli 617 000 avointa työpaikkaa! Ainakaan julkisessa keskustelussa ei pitäisi pahemmin valitella sitä, ettei työmahdolli-
suuksia ole, kun niitä on yksin julkisessa työn- välityksessä enemmän kuin koskaan aiemmin 110 vuoden tilastohistoriassa. Samalla julkisen työnvälityksen markkinaosuus toimipaikan ulkoisesta työvoiman hausta on ennätystasolla, 46 prosentissa. Se on noin kaksinkertaistunut 1990-luvulta. Jotain on siis tehty tässäkin oikein.
Työllisyyden kasvu on ollut myös varsin nopeaa vuoden 2017 kesästä lähtien, siinäkin on ainakin kuukausitasolla mennyt joitain ennä- tyksiä uusiksi.
Seuraavat, hieman ikävämmät ennätykset liittyvät suoraviivaisesti edellisiin. Työvoimaa hakevien työnantajien rekrytointiongelmien taso on noussut vuonna 2017 peräti 37 pro- senttiin ja työvoimapulan taso 16 prosenttiin. Rekrytointiongelmien taso jää niukasti vuo- den 2008 ennätyksestä, mutta on vuoden 2017 talouskasvun tasolla ennätys. Ikävä kyllä työ- voimapulan taso on jaettu ennätys vuoden 2008 kanssa.
Työvoimapolitiikka on hyvin keskeinen väline sille, että kaikkiin edellä mainittuihin ennätyk- siin voidaan jatkossakin yltää tai estää niihin yltäminen. Yksin se ei riitä, mutta huolella suun- niteltuna ja tehokkaasti toimeenpantuna auttaa merkittävällä tavoin työmarkkinoiden toimin-
1 Heikki Räisänen, VTT, työvoimapolitiikan dosentti, tutkimusjohtaja, työ- ja elinkeinoministeriö
9