Page 10 - Työpoliittinen aikakauskirja 2 2018

Työpoliittinen aikakauskirja 2/2018
Pääkirjoitus
nassa. Käsillä olevassa lehdessämme käsitellään työvoimapolitiikkaa usean artikkelin voimin. Kohdentaminen, vaikuttavuus ja ostopalvelu- pilotit sekä määräaikaishaastattelut ovat käsi- teltyjä näkökulmia.
Työvoimapolitiikka elää monenlaisissa ris- tipaineissa. Politiikalta edellytetään vaikutta- vuutta, erityisesti työllisyysvaikutuksia, mutta monet työvoimapolitiikan ”kanta-asiakkaat” osallistuvat erilaisiin palveluihin useita ker- toja vuosien mittaan ja heidän työllistymisensä avoimille työmarkkinoille on monesti hanka- laa. Työmarkkinaominaisuuksiltaan hyvät osal- listujat kyllä työllistyisivät helpommin, mutta ei-aiotut sivuvaikutukset kasvaisivat. Vaikutus tulee saada aikaan palvelulla ja vain sillä. Lopulta pitempään työttömänä ollut henkilö voi hyötyä- kin palveluista paljon, vaikka välitön työllisyys- vaikutus voi näyttää vaatimattomalta.
Parhaita työllisyystuloksia tuottavat työvoi- mapalvelut eivät myöskään ole aito vaihtoehto vaikeassa työmarkkina-asemassa oleville hen- kilöille, koska he eivät täytä osallistumisen edel- lytyksiä.
Aktivointiasteeseen laskettaviin palveluihin kuuluu myös muita kuin työvoimapoliittisia toi- mia, omaehtoinen koulutus työttömyysetuudella sekä kuntouttava työtoiminta. Omaehtoinen koulutus on ollut varsin suosittua. Pitkään työt- tömänä olleille tarkoitettu kuntouttava työtoi- minta on aktiivisen sosiaalipolitiikan toimi, joka kaipaisi uudistamista. Kyseeseen voisi tulla esi- merkiksi erikseen työmarkkinoille kuntouttava ja valmentava polku sekä sosiaalisesti kuntout- tava polku.
Tämänkertaisessa numerossamme Simo Aho käsittelee artikkelissaan työvoimapalvelujen kohdistumista ja toistuvaa osallistumista. Aho toteaa, että palveluihin osallistuvat muita useam- min ne, joiden työllistyminen on vaikeinta, mutta he usein osallistuvat toimenpiteisiin, jotka vain harvoin riittävät auttamaan avoimille työmarkki- noille. Toistuva osallistuminen on yleistä, jolloin erilaisten palvelupolkujen kohdistumisesta ja vai- kuttavuudesta tarvittaisiin lisää tutkimustietoa.
Juha Tuomala käsittelee työvoimapalvelujen vaikuttavuuden arviointia esimerkkinään palk- katuki. Hän katsoo, että tutkimusaineistolla ja –asetelman rajauksilla voi olla suuri merkitys. Kaltaistaminen tuotti yritysten palkkatuelle myönteisiä työllisyysvaikutusarvioita, kun arviot julkisen sektorin palkkatuen vaikuttavuudesta olivat pääosin heikompia. Tuomala pitää rohkai- sevana sitä, että julkisen sektorin palkkatuen vai- kutukset olivat parempia pitkäaikaistyöttömillä.
Erkki Laukkanen käsittelee rakennusalan var- jotalouden piirteitä. Aineistona on rakennus- alan yrittäjäkysely. Jos varjotalous määritellään veronkierron, pimeän työvoiman ja korruption muodostamaksi kokonaisuudeksi, alan yrittäjien mielestä rakennusalalla on vielä paljon tehtävää tilanteen korjaamiseksi. Huomattava osa raken- nusalan yrityksistä oli havainnut joitakin var- jotalouden piirteitä viimeisten kahden vuoden aikana. Noin puolet havainnoista koski pimeää ulkomaista työvoimaa.
Olli Oosi tarkastelee kirjoituksessaan työn- välityksen kärkihankkeen pilottien haasteita ja oppeja. Kyseessä ovat tulosperusteiset ostopal- velupilotit ja tarkoituksena oli tuottaa tietoa siitä, millä edellytyksillä yksityinen palvelu ja palvelu- tuotanto voidaan liittää osaksi julkisia työvoima- ja yrityspalveluja. Pilottien asiakasmäärät jäivät pieniksi. Palveluja on hankittu asiakkaan valin- nanvapausperiaatetta noudattaen. Joissain pilo- teissa hinnan painoarvo on ollut liian suuri, jois- sain piloteissa asiakkaiden kiinnostus on jäänyt vähäiseksi. Oosi suosittelee laajempia pilotteja mm. pidempään työttömänä olleille ja systemaat- tisempaa asiakasohjausta.
Hyviä lukuhetkiä!
10
Seuraavan numeromme 3/2018 aineiston määräpäivä on 10.9.2018.