Page 54 - Työpoliittinen aikakauskirja 3 2017

Artikkeleita
Työpoliittinen aikakauskirja 3/2017
muovaa työntekijän elämää ja ammatissa koettu vainoaminen vaikuttaa suoraan henkilökohtai- seen elämään ja perhesuhteisiin. Ammattilaisten kokonaisvaltainen tukeminen edellyttää myös läheisten ja tämän verkoston tilanteen kartoit- tamista. Työntekijöitä ei saa jättää omien sel- viytymiskeinojensa varaan, vaan työnantajalla tulee olla kokonaisvastuu työntekijän tukemi- sesta. Vainoamistilanteissa auttamisjärjestelmän tulee keskittyä koko työntekijän verkoston hoi- tamiseen pelkän työntekijän tukemisen sijaan.
Sosiaali- ja terveysministeriö vastaa työ- suojelu- ja työhyvinvointipolitiikan kehittä- misestä. Työturvallisuuteen pyritään vaikut- tamaan Suomessa lainsäädännöllä ja väki- vallan uhkaa pyritään ehkäisemään ennalta (Työturvallisuuslaki 738/2002, 27§), mutta ennaltaehkäisyssä on parannettavaa samoin kuin työväkivaltailmiöön suhtautumisessa sosi- aalialalla. Työväkivallan esiintyvyys on kiista- ton ongelma. Se siis näyttäytyy varsin yleisenä, mutta julkisuudessa vaiettuna ilmiönä sosiaali- työn kentällä.
Tällä hetkellä Suomessa ei ole vainon koh- teeksi joutuneille ammattilaisille ja heidän lähei- silleen suunnattuja erityisiä sosiaali- ja tervey- denhuollon hoito- tai auttamisjärjestelmiä. Kun ilmiö aletaan nähdä uudella tavoin ja sen vaka- vuus ja vahingollisuus ymmärretään laajemmin, siihen aletaan puuttua ammatillisin, oikeudellisin ja yhteiskunnallisin keinoin (Nikupeteri 2016). Vainon tunnistamista työntekijöihin kohdistuen ja riskienarviointia lastensuojelun uhkaavista asi- akkaista tulee kehittää valtakunnan tasolla syste- maattiseksi. (Oinonen 2016.)
Työssä ilmenevän vainoilmiön ennaltaeh- käisevien toimintatapojen ja riskienarvioin- nin kehittämisen lisäksi tulee kehittää ja ottaa käyttöön reaktiivinen moniammatillinen riski- enarviointi. Siinä työntekijän tukena pitää olla poliisi, sosiaali- ja terveydenhuollon ja oikeus- alan ammattilaisia sekä työnantajan edustaja. Tämän tulee käynnistyä heti, kun uhka alkaa. Työntekijällä tulee olla kaikki tuki ja apu käytet- tävissään joutuessaan vainotuksi.
Lähteet:
Amar, A. F. & Alexy, E. M. (2010) Coping with Stalking. Issues in Mental Health Nursing 31 (1), 8–14.
Björklund, K. (2010) Stalking and violence victimization among Finnish university students. University of Helsinki Institute of Behavioural Sciences Studies 65: 2010.
Brockmann, M. (2002) New perspectives on violence in social care. Journal of Social Work 2(1), 29–44.
Folkman, S., Lazarus, R. S., Dun- kel-Schetter, C., DeLongis, A. & Gruen R. J. (1986) Dynamics of a Stressful Encounter: Cognitive Appraisal, Coping, and Encounter Outcomes. Journal of Personality and Social Psychology. Vol. 50, No. 5, 992-1003.
Gadit, A. M., Mugford, G., Callanan, T.
& Aslanov, R. (2014) Reported Experi- ences of Stalking Behavior from Patients towards Psychiatrists from the Atlantic Provinces of Canada. British Journal
of Medicine & Medical Research 4(22): 3990–4003.
Gentile, S. R., Asamen, J. K., Harmell
P. H. & Weathers, Robert (2002) The Stalking of Psychologists by Their Clients. Professional Psychology: Research and Practice. Vol. 33, No. 5, 490–494.
Horwitz, M. J. (2006) Work-related trauma impacts in child protection social workers. Journal of Social Service re- search, 32(3), 1-18.
Hurtig, J. (2003) Lasta suojelemassa – etnogra a lapsen paikan rakentumisesta lastensuojelun perhetyön käytännöissä. Akateeminen väitöskirja. Lapin yliopisto, yhteiskuntatieteiden tiedekunta.
Häkkänen, H. (2008) Vainoaminen. Lääketieteellinen Aikakauskirja Duodecim 124(7), 751–756.
Jayaratne, S., Croxton, T. A. & Mattison D. (2004) A National Survey of Violence in the Practice of Social Work. Families in Society: 85, 4.
Jayaratne, S., Vinokur-Kaplan, D., Nagda, B. A. & Chess, W. A. (1996) A Na- tional Study on Violence and Harassment of Social Workers by Clients. Journal of Applied Social Sciences 20(1): 1–14.
54