Page 52 - Työpoliittinen aikakauskirja 3 2017
P. 52

Artikkeleita
Työpoliittinen aikakauskirja 3/2017
Sosiaalityöntekijöiden selviytymiskeinot
Vainoamiseen liittyvistä yksilöllisistä selviy- tymisstrategioista on tehty erilaisia tutkimuk- sia (mm. Amar & Alexy 2010; Spitzberg 2002; Spitzberg & Cupach 2007). Niistä ilmenee uhrien pyrkimys selvitä tilanteessaan mah- dollisimman pitkälle ilman ulkopuolista apua. Uhrit suojaavat itseään ja läheisiään erilaisilla selviytymisstrategioilla arjessa. (Nikupeteri 2016.) Vastaava näkyi myös sosiaalityönteki- jöiden tarinoissa. Myös ammattilaiset joutuvat turvautumaan yksilöllisiin selviytymisstrate- gioihin selvitäkseen vainosta.
Folkmanin ym. (1986) selviytymiskeinoluo- kittelu kiinnittää huomion yksilön pyrkimyksiin ja toiminnan motivaatioon. Suunnitelmallinen ongelmanratkaisu (planful problem solving) kuvaa ongelmaan kohdistuneita toimenpiteitä, joiden avulla tilannetta pyritään muuttamaan sisältäen käytännön toimenpiteet, ongelman- ratkaisuun liittyvän suunnittelun ja tilanteen analysoinnin. Sosiaalityöntekijät tekivät ris- kinarviointia tilanteissaan, eivätkä jääneet ker- tomuksissa toimettomiksi. He pyrkivät ratkai- semaan tilanteen ja hakivat ulkopuolista apua työnohjauksesta, terveydenhuollosta, työterve- ydenhuollosta ja terapiasta. Sosiaalityöntekijät pyrkivät myös vastuuttamaan työnantajaansa toimimaan tilanteessa kertomalla asiasta esi- miehelleen, tekemällä vaaditun ilmoituksen uhasta ja olemalla yhteydessä työsuojeluun. (Oinonen 2016.)
Konkreettinen suunnitelmallinen toiminta itsensä ja perheen suojaamiseksi näkyi siten, että uhkasta annettiin tieto läheisille, naapu- reille, päiväkodeille ja lasten kouluille. Näitä ohjeistettiin heti olemaan yhteydessä, jos vie- raita aikuisia ilmaantuu paikkoihin tai jos lapsi ei saavu sovitusti. Kumppani toimi puheli- messa viestien sensuroijana. Lisäksi työntekijä otti yhteyttä esimieheen ja poliisiin. Ulkoista turvallisuutta vahvistettiin laittamalla turva- ketju oveen ja tekemällä varmistamisrutiinit, kuten ovien lukitseminen. Turvallisuutta saattoi
lisätä myös perheen koira. Tilannetta hallittiin seuraamalla, mitä verkossa kirjoitetaan itsestä ja kirjaamalla saadut tekstiviestit tarkalleen. (Oinonen 2016.)
Yhteenotto (confrontive coping) liittyy aggressiivisiin pyrkimyksiin muuttaa tilan- netta taistelemalla sen puolesta, minkä kokee oikeaksi tai saattamalla toinen henkilö havait- semaan vastuullisuutensa (Folkman ym. 1986). Työntekijä saattoi kokea suuttumusta siitä, että hän oli toiminut työssään oikein ja vaino oli seurausta siitä. Sosiaalityöntekijät pyrki- vät saattamaan vainoajan vastuuseen poliisiin avulla, hakemalla lähestymiskieltoa ja saatta- maan tämän rikosoikeudelliseen vastuuseen. Työntekijät ottivat myös suuria riskejä tai tart- tuivat mahdollisuuteen, joissa he pyrkivät irrot- tautumaan vainosta hakeutumalla uuteen työ- hön. Yhdessä tarinassa työntekijä kirjoitti vai- non siirtyneen työpaikan vaihdostilanteessa uuteen työpaikkaan. (Oinonen 2016.)
Sisäistä turvaa työntekijät vahvistivat kes- kustelemalla vainon kokemuksistaan kumppa- nin, kollegan tai ystävän kanssa. Ammatillinen tuki kollegalta tai yhteisön ulkopuolelta kuvat- tiin erityisen tärkeäksi. Sosiaalityöntekijöiden puolisoissa oli kahdensuuntaisia kohtaamisia: Puoliso, jonka tukeen saattoi luottaa ja joka toimi turvana ja puoliso, joka ei ymmärtänyt tilannetta. Tällöin kumppanit erkaantuivat toisistaan. Läheisten piiri rakentuu tarinoissa merkitykselliseksi tueksi, toimijaksi ja suo- jaksi, työntekijän suojaverkostoksi. (Oinonen 2016.) Sosiaalisen tuen etsintä sisältää niin tie- dollisen, materiaalisen kuin emotionaalisenkin tuen hakemisen toisilta ihmisiltä (Folkman ym. 1986). Tiedollisen ja materiaalisen tuen hakemi- nen ei tullut esiin tarinoissa.
Itsekontrolli (self controlling) on pyrkimyk- siä säädellä omia tuntemuksia ja toimia. Siinä pyritään pitämään omat tunteet piilossa toi- silta ja olemaan näyttämättä niitä. (mt. 1986.) Kahdessa tarinassa pelkoa pyrittiin hallit- semaan siten, ettei sitä näytetty vainoajalle. Yhdessä tarinassa työntekijä ei kertonut myös-
52


































































































   50   51   52   53   54