Page 48 - 3 2018
P. 48

Artikkeleita
Työpoliittinen aikakauskirja 3/2018
 teen saavuttamista, sillä kansainvälisen käytän- nön mukaan työllisyysaste lasketaan (supistu- valle) ikäryhmälle 15–64-vuotiaat. Työvoiman tarjontaa ikääntyvä väestö ei tietenkään helpota. Toisaalta työvoiman saatavuutta jossain mää- rin helpottaa se, että eläkeiässä olevien työlli- syyden kasvu jatkunee – työllisyysastetta se ei kuitenkaan nosta. Sekä seurannan että politiik- katavoitteiden näkökulmasta voisikin olla perus- teita muuttaa työllisyysasteen ikämäärittelyä (kansainvälisesti). Ikärakenteen muutoksesta aiheutuvat haasteet eivät myöskään ole tilapäi- siä ja viime aikoina nähty syntyvyyden voimakas lasku voi merkitä sitä, että haasteet ovat aiempia arvioita vakavampia ja pitkäkestoisempia.
Maahanmuutto ei suoraan helpota työllisyys- asteen nostoa, vaikka kasvattaa työvoiman tar- jonnan määrää. Työperäinen maahanmuutto sen sijaan paitsi nimensä mukaisesti helpottaa työ- voiman saatavuutta, nostaa myös työllisyysas- tetta. Olennaista ei kuitenkaan ole laatia ennus- teita työperäisen maahanmuuton tarpeesta, vaan katsoa, ovatko säädökset ja käytännöt tar- koituksenmukaisia.
Jotta saavuttaisimme nykyistä huomattavasti korkeamman työllisyysasteen, meidän tulisi siis onnistua kaikilla politiikka-alueilla, olipa kyse työmarkkinoiden toimivuudesta, koulutuksesta, sosiaaliturvasta, alueellisesta liikkuvuudesta tai sote-uudistuksesta. Sen lisäksi tarvittaisiin huo- mattavasti vahvempaa talouskasvua kuin mitä on ennakoitu.
Kuinka uskottavaa sitten on, että hyvä talous- kasvu jatkuisi pidempään kuin kuluvan vuoden? Talouskasvun hiipumista voi perustella sekä kotimaisilla huolenaiheilla että globaaleilla epä- varmuustekijöillä. Kotimaisista huolista keskei- siä ovat olleet ikääntyvä väestö, työvoiman tar- jonta ja tuottavuuskehitys. Tuottavuuskasvu on ollut hidasta muuallakin, ja globaaliin talouteen liittyy erilaisia taloudellisia ja poliittisia riskejä, alkaen protektionismista kansantalouksien epä- tasapainoon.
Toisaalta on mahdollista, että teknologinen kehitys ajan mittaan nostaa tuottavuutta paitsi
Suomessa, myös muualla, jolloin myös globaa- lin talouskasvun pitäisi piristyä. Siihen tosin voi mennä aikaa, sillä uuden teknologian tuot- tavuutta nostava vaikutus näkyy viiveellä, ja investoinnit esimerkiksi Euroopassa ovat olleet finanssikriisin jälkeen vaatimattomia. Viime aikoina investoinnit ovat piristyneet, mutta tuot- tavuudessa ne eivät juuri vielä näy. Myös muualla kuin Suomessa työvoiman tarjontaa on pidetty yhtenä kasvun rajoitteena. Toisaalta uusi tekno- logia voi lieventää tämän rajoitteen roolia.
Yhden näkökulman Suomen kasvumah- dollisuuksiin tarjoaa tuore VTT:n raportti (Honkatukia – Kohl – Lehtomaa 2018). Raportissa tarkastellaan Suomen kasvun pit- kän aikavälin uhkia ja mahdollisuuksia. Raportti havainnollistaa hyvin sitä, kuinka suuri merkitys politiikkatavoitteilla ja niiden saavuttamisella voi olla. Uuden teknologian käyttöönotto voi par- haimmillaan vahvistaa kasvua huomattavasti ja toisaalta keskeisissä politiikkatavoitteissa epä- onnistuminen voi hidastaa kasvua huomatta- vasti. Mielenkiintoinen tulos on sekin, että esi- merkiksi sote-uudistuksen tavoitteissa epäon- nistuminen on vaaraksi paitsi julkisen talouden kestävyydelle myös talouskasvulle työvoiman allokaation kautta.
Ovatko vaatimaton talouskasvu ja alhainen työllisyysaste väistämättömiä?
Viime aikojen poikkeuksellisen hyvä työlli- syyden kasvu saattaa vaikuttaa siltä, että uudet, entistä kunnianhimoisemmat työllisyystavoit- teet olisi helppo saavuttaa. Niiden saavuttami- nen edellyttäisi kuitenkin paitsi hyvää talous- kasvua, myös onnistumista kaikilla työllisyyteen vaikuttavilla politiikka-alueilla.
Toisaalta deterministinen ajattelu voi joh- taa siihen, että kasvu ja työllisyyskehitys jää- vätkin vaatimattomiksi. Suomen pitkän aika- välin talouskasvun ja työllisyyden haasteita ovat kiistatta mm. tuottavuuskasvun hidastu- minen, ikääntyvä väestö, supistuva työvoima ja rakenteellinen työttömyys. Pitkällä aikavälillä monet kasvuun vaikuttavat tekijät ja ”reunaeh- dot” eivät kuitenkaan ole täysin muuttumatto-
48






















































































   46   47   48   49   50