Page 47 - 3 2018

Työpoliittinen aikakauskirja 3/2018
Artikkeleita
nykyisen vahvuisena kovin pitkään – itse asiassa suhdanne-ennusteissa odotetaan kasvun hidas- tumista jo ensi vuonna (Taloudellinen katsaus, Kesä 2018, Valtionvarainministeriön julkaisu 20a/2018). Toiseksi rakennetyöttömyys ja työ- voiman saatavuusongelmat voivat alkaa rajoittaa kasvua. Myös pidemmän aikavälin kasvu arvioi- daan melko vaatimattomaksi tuottavuuskasvun hidastumisen ja työvoiman tarjontarajoitteen vuoksi.
Työllisyysaste 80 prosenttiin?
Julkisen talouden kestävyyden näkökulmasta tulevien työllisyystavoitteiden pitäisi olla erit- täin kunnianhimoisia. Voi myös kysyä, miksi huomattavasti nykyistä korkeampi työllisyys- aste olisi mahdoton Suomessa, jos se ei ole mahdotonta verrokkimaissamme, kuten vaik- kapa Ruotsissa. Kokonaan toinen kysymys on se, kuinka nopeasti voimme saavuttaa 75, 78 tai 80 % työllisyysasteen. Jo 75 % työllisyysasteen saavuttaminen seuraavan hallituskauden aikana on erittäin vaativa tavoite ja edellyttää onnis- tumista oikeastaan kaikilla politiikka-alueilla. Lisäksi se edellyttäisi vahvempaa talouskasvua kuin mitä keskipitkälle aikavälille on ennus- tettu. Sen sijaan pitkällä aikavälillä pitäisi pys- tyä toteuttamaan sellaista politiikkaa, että työl- lisyysaste voisi nousta merkittävästi nykytasoa korkeammaksi.
Ehkä keskeisin haaste työllisyysasteen mer- kittävän nostamisen kannalta on rakenteellinen työttömyys (yleistajuinen katsaus käsitteistä, Tuomala ja Obstbaum 2015). NAIRU-arvioiden mukaan työttömyys lähestyy jo rakenteellisen työttömyyden tasoa. Toisaalta arviot raken- teellisen työttömyyden tasosta seuraavat jos- sain määrin toteutunutta työttömyyttä, ja voi olla, että hyvän talouskasvun saavuttaminen saattaa hieman alentaa rakenteellista työttö- myyttä ja rakennetyöttömyyden estimaatteja. Talouskasvun jatkuminen voi merkitä sitä, että työllistyminen helpottuu myös niiden osalta, joiden työttömyys on jo ehtinyt pitkittyä. Joka tapauksessa korkea rakenteellinen työttömyys
voi olla paitsi haaste työllisyysasteen nostamisen kannalta, myös merkittävä kasvun este.
Rakenteellinen työttömyys ei ole kuitenkaan ole mikään kiveen hakattu työttömyyden taso – määritelmän mukaan rakenteellisen työttö- myyden rajaa voidaan laskea rakenteellisilla uudistuksilla. Usein rakenteelliset uudistukset vaikuttavat ylipäätään työvoiman tarjontaan ja työttömyyteen eivätkä vain rakennetyöttömyy- teen. Lisäksi osa rakenneuudistuksista pikem- minkin ennalta ehkäisee rakennetyöttömyyden kasvua kuin varsinaisesti purkaa jo rakenteelli- seksi muodostunutta työttömyyttä. Jo 6 % työt- tömyystasolle pääseminen edellyttäisi todennä- köisesti joitakin lisäuudistuksia - toisaalta voi olla, että kaikkia viime aikojen uudistusten vai- kutuksia ei vielä ole nähty.
Rakennetyöttömyysestimaatti ei toisaalta aseta mitään absoluuttista rajaa työttömyyden laskulle saati työllisyyden kasvulle. Se antaa esti- maatin sille, missä kohtaa työttömyyden laskun voi odottaa alkavan lisätä palkkapaineita; jos niin käy, työttömyyden lasku kyllä alkaa hidastua ja työllisyyden kasvu vaikeutua. Työttömyyden pai- numinen rakennetyöttömyyden tasolle ei myös- kään suoraan merkitse sitä, että työllisyys ei voi lainkaan parantua; nykytilanteessa työvoiman ulkopuolella on vielä varsin paljon työvoimapo- tentiaalia. Työllisyys voi ainakin lyhyellä aikavä- lillä jonkin verran parantua, vaikka työttömyys ei juuri laskisikaan tai vaikka työttömyys olisi jo rakennetyöttömyyden tasolla.
Ylipäätään erilaisin politiikkatoimin voidaan myös vaikuttaa siihen, että niin työttömien kuin työvoiman ulkopuolella olevien työllistymistä estävät tekijät vähenevät, liittyvät ne sitten osaamiseen, kannusteisiin, alueelliseen liikku- vuuteen tai vaikkapa terveyteen. Osaaminen on haasteena jo nyt – esimerkiksi Tilastokeskuksen TEM:lle tuottamassa työnantajahaastattelussa osaamiseen liittyvät ongelmat todetaan merkit- tävimmiksi rekrytointiin liittyviksi ongelmiksi kaikilla toimialoilla.
Työllisyysasteen kannalta väestön ikääntymi- nen paradoksaalisesti hieman helpottaa tavoit-
47