Page 19 - PPJ Junnulehti 4/2015

PPJ Junnulehti 1/2015 19
nestysmopon keulia Kuva: Markku Saarinen
”LAPSI VAAN ON NIIN INNOKAS, ETTÄ HALUAA KOKO AJAN PELATA.”
Hienoa. 7-vuotiaalla voi hyvinkin ol- la intoa lähteä joka päivä harjoituk- siin. Lapsi ei kuitenkaan tiedä, mikä hänelle on parasta. Urheiluintoa kan- na aa purkaa pihalla touhuten, ja te- kee hyvää jos seuraavaa treeniä eh- tii jo vähän odotella. Kaveripeleissä opitaan suhde lajiin ja ennen kaik- kea harjoitellaan omaehtoisesti. Ylei- sin syy ohjatun harrastamisen lopet- tamiseen on kyllästyminen.
Missään joukkuelajissa ei myös- kään ole todiste u, e ä ohja u har- joi elu olisi 7–12-vuotiaana tär- keämpää kuin oma harjoi elu. Sen sijaan maailmalla tiedetään hyvin, e ä omaehtoisen pelailun korkeam-
Mikko Salasuo, tutkija, dosen i ja VTT on tutkinut ideaalitapaa johdat- taa urheilija huipulle.
pi määrä on väl ämätöntä huipulle pääsemiseksi.
Oppimisen kannalta on myös hy- vä, e ä harrastaa monipuolisesti lii- kuntaa. Tämänkin todistavat lukui- sat tutkimukset. Suomalaiset tietävät, e ä esimerkiksi Litmanen ja Selän- ne pelasivat pitkälle teini-ikään asti kahta eri lajia. Annammeko nykyajan lapsille saman mahdollisuuden?
Olennaisin kysymys vanhemmille on kuitenkin: kanna aako huippua tavoitella, vai olisiko rennompi lap- suus parempi vaihtoehto? Fakta on, e ä huippu on kapea, eikä sinne ker- ralla määräänsä enempää mahdu.
Arvioidaan, e ä 1 /100 000 liikun- taa harrastavasta muksusta nousee joskus terävimmälle kansainvälisel- le huipulle lajissaan, ja tämäkin on tutkimustiedon valossa optimistinen näkemys.
”SULJENKO LAPSELTANI JONKUN TÄRKEÄN IKKUNAN, KUN EN LAITA HÄNTÄ KILPAJOUKKUEESEEN?”
Viimeisten 10 vuoden aikana ilmes- tynyt tutkimustieto osoi aa kiista a, e ä mitä myöhemmin siirtyy kilpai- lulliseen joukkueeseen ja alkaa tree- nata kovaa, sitä todennäköisemmin saavu aa huipun. Tämä pätee lähes kaikkiin lajeihin, myös jalkapalloon.
Vaikka lapsi aloi aisi ohjatun pe- laamisen vasta 9-vuotiaana, mahdol- lisuudet ovat samat kuin 5-vuotiaa- na aloi aneella. 10-vuotiailla voi olla suuria eroja taidoissa, mu a ne ta- soi uvat. Harjoi elua toki tarvitaan eron kuromiseksi.
Taidollinen kehi yminen jalka- pallossa ei kuitenkaan ole loputon- ta – kaikki oppivat samat asiat, eri tahdissa, omassa rytmissään. Hui- pulle pääsemiseksi tärkeimmät omi- naisuudet ovat loppujen lopuksi psyykkisiä ja fyysisiä. Tärkeimmät asiat lajista opitaan vasta 14–18-vuo- tiaana.
”ON TÄRKEÄÄ, ETTÄ LAPSILLA ON AMMATTITAITOISET JA KOULUTE- TUT VALMENTAJAT.”
Ei. Tärkeää on, e ä lapsilla on kivaa ja nautinnollista. Näiden tekijöiden varmistamiseksi valmentajan tärkein ominaisuus on sosiaaliset taidot. Kun lapsi viihtyy harrastuksessaan, syn- tyy kestävä suhde lajiin. Ilman luon- nollista ja vilpitöntä kiinnostusta missään asiassa ei voi edetä pitkälle.
Valmentajalla tulee toki olla perus- tiedot lajista, mu a tärkeämpää on, e ä hän on kannustava ja innostava. Liian ”amma imainen” valmentaja saa aa vaatia lapsilta liikaa liian var- hain, aiheu aen siten enemmän hal- laa.
Kaikki kansainväliset tutkimukset osoi avat, e ä kun liikunta on lap- selle mielly ävä kokemus, hän py- syy lajin parissa. Vasta 12 ikävuoden jälkeen kanna aa alkaa mie iä jalos- tetumpaa valmennusta.
Menestyksen sijaan seurojen tär- kein tavoite tulisikin olla, e ä lapset saadaan pysymään joukkueissa mur- rosikään asti. Harrastava teini on var- masti myös jokaisen vanhemman toi- ve.
”
ja vilpitöntä
Ilman luonnollista
kiinnostusta missään asiassa ei voi edetä pitkälle.”
Axel Orrströmin mukaan omalla ajalla pelailu on tärkeää taitojen kehi ymiselle.
Valmennus- päällikkö kommentoi
Axel Orrström, PPJ:n val- mennuspäällikkö, kom- mentoi tutkimusta:
”Todella kiinnostavaa, toivon e ä tästä herää keskustelua lajin sisällä. Huipulle pääsemiseksi on varmasti useita rei ejä, mut- ta tämä tutkimus todistaa e ä niin sano u kevyempi tie toimii paremmin.
Siihen uskomme PPJ:ssäkin. Kasva ajaseurana tavoi eem- me on taata jokaiselle junnulle lapsen osaamisen ja motivaati- on tasoista toimintaa, leppoisas- ta harrastamisesta kilpailulli- sempaan menoon.
Amma imainen valmennus mielletään joskus kovaksi kil- pailullisuudeksi. Meillä am- ma itaitoiset valmentajat ovat nimenomaan pehmeillä arvoil- la toimivia tyyppejä, jotka tule- vat lasten kanssa toimeen. Hy- vä valmentaja osaa suhteu aa vaatimusten ja tekemisen tason ryhmän sekä lapsen mukaan.
Haluamme antaa kaikille sa- mat mahdollisuudet edetä. Kun ikäluokat ovat suuria ja lasten kehi yminen erilaista, valmen- tajien täytyy olla hereillä ja pi- tää tasoryhmien rajat liikkuvi- na.
Etenkin fyysinen ja henki- nen kasvu tapahtuvat lapsilla eri tahdissa, ja kehityksessä voi tapahtua isoja harppauksia yht- äkkiä. Teknisten taitojen paran- tamisessa uskon siihen, e ä jun- nun on hyvä treenata omallakin ajalla. Jos tahtoo kehi yä.”
Saksa luottaa tutkimustietoon
Jalkapallon hallitsevassa ykkös- maassa ale iin 1990-luvulla muu aa koko jalkapallon val- mennusjärjestelmää. Osana muutos- ta on hyödynne y tutkimustietoa. Esimerkiksi Arne Güllich on tutki- nut, mitä rei iä huippu saavutetaan saksalaisessa jalkapallossa.
Güllichin tutkimuksessa kävi il- mi, e ä huipulle yltäneistä pelaa- jista suurin osa oli ”löyde y” vasta teini-iän puolivälin jälkeen akatemi- oihin ja nuorten maajoukkueisiin. Sitä vastoin 10-vuotiaana tunniste-
”Saksassa ei pyritä kehittämään varhain
tunnistettuja lahjakkuuksia.”
tuista lahjakkuuksista vain pieni osa (7 %) oli huipulla enää 19-vuotiaana. Systeemi perustuu siihen, e ä potentiaalisia futaajia arvioidaan jo-
ka vuosi uudelleen ja kierrätetään. Toisin sanoen Saksassa ei pyritä ke- hi ämään varhain tunniste uja lah- jakkuuksia.
Güllich myös toteaa, e ä var- sinkaan nuoremmissa ikäluokissa ”huippuvalmennuksella” ei näy äi- si olevan etuja kehi ymisen kannal- ta. Valmennuksen merkitys kasvaa vasta teini-iän puolivälin jälkeen. Samanlaisista hitaamman kehityk- sen eduista raportoidaan myös lu- kuisissa muissa joukkuelajeja kos- kevissa tutkimuksissa.