Page 15 - Merimies 1 2016

Työntekijän velvollisuus korvata työssä sattunut vahinko
TEKSTI sannaleena Kallio
Merimies: matkustajahytin wc-istuin ja viemäri oli korjattava risteilyn aikana. työn tohinassa ahtaissa tiloissa matkustajan arvokas käsilaukku kastui ja likaantui ja nyt hän vaatii siitä korvausta varustamolta. voiko työnantaja vaatia minua korvaamaan laukun? entä jos kyseessä on työnantajan omaisuus, joka vahingoittuu työtä tehtäessä – onko työntekijällä silloin velvollisuus korvata aiheutunut vahinko?
Lakimies: Kun työtä tehtäessä tapahtunut vahinko aiheutuu työ- suhteen ulkopuoliselle eli kolmannelle osapuolelle, sovelletaan va- hingonkorvauslain (412/1974) sääntöjä. Sen kolmannessa luvussa säädetään työnantajan korvausvastuusta työntekijän aiheuttamas- ta vahingosta eli nk. isännänvastuusta. Sen 1 §:n mukaan työnantaja on velvollinen korvaamaan vahingon, jonka työntekijä virheellään tai laiminlyönnillään työssä aiheuttaa. vahingon on liityttävä työn- tekijän työhön ja työtehtäviin kiinteästi ja sen on tapahduttava työn suorituspaikalla. Työnantajan korvausvastuun perusteena on siis työntekijän tuottamus. vastuu ohjautuu työnantajalle työsuhteen perusteella ja vahingon kärsijän on osoitettava korvausvaatimus suoraan työnantajalle, ei työntekijälle. Työnantaja korvaa ulkopuoli- selle aiheutuneen vahingon vahingonkorvauslain pääsääntöjen mukaisesti täysimääräisenä ottaen huomioon vahingon kärsineen mahdollinen oma myötävaikutus vahingon aiheutumiseen.
Isännänvastuu ei kuitenkaan tarkoita, että työntekijällä ei olisi mitään vastuuta työssään kolmannelle osapuolelle aiheuttamistaan vahingoista. Työnantajalla on nimittäin nk. regressi- eli takautumisoi- keus periä työntekijältä maksamansa korvaus tai sen osa takaisin. Näissä tapauksissa sovelletaan vahingonkorvauslain 4 luvun sääntöjä. Sen 1 §:n mukaan työntekijä on velvollinen korvaamaan virheellään tai laiminlyönnillään aiheuttamasta vahingon. Korvaus on kuitenkin mää- riteltävä kohtuulliseksi ottaen huomioon vahingon suuruus (menetyk- sen määrä, laajakantoisuus, vahingon kärsineiden määrä yms), teon laatu (esim. tuottamuksen aste, rikollinen luonne), vahingon aiheutta- jan asema (mm. yksi vai useampia aiheuttajia, maksukyky), vahingon kärsineen tarve (esim. sosiaalinen asema) sekä muut olosuhteet. Jos työntekijän osaksi katsotaan vain lievä tuottamus, ei vahingonkorvaus- velvollisuutta ole lainkaan. Toisin sanoen työntekijän korvausvastuuta määritettäessä ei sovelleta vahingonkorvausoikeudellista täyden kor- vauksen periaatetta, jonka mukaan vahingon kärsinyt on saatettava sii- hen asemaan, jossa hän oli tai olisi ollut ennen tai ilman vahingon tapahtumista. Jos kuitenkin työntekijä on aiheuttanut vahingon tahal- laan, tulee täysi korvaus maksettavaksi. Lievempi korvausvastuu kuvastaa työntekijän asemaa työsuhteen heikompana osapuolena. Työntekijän on työskenneltävä ja toimittava työnantajan työnjohto- määräysten mukaisesti ilman mahdollisuutta kieltäytyä työstä mah- dollisen vahingonkorvausvastuun perusteella.
Merimies kysyy, lakimies vastaa
Merityösopimuslain 12 luvun 1 §:än on kirjattu työsuhteessa sovellettavat yleistä vahingonkorvausvelvollisuutta koskevat sään- nöt. Pääperiaatteen mukaisesti sekä työnantajalla että työntekijällä on velvollisuus korvata työsuhteen toiselle osapuolelle tahallaan tai huolimattomuudella aiheuttamansa vahinko. Pykälän kolmannen momentin mukaan työntekijä on velvollinen korvaamaan vahingon, jonka hän työssään aiheuttaa työnantajalle, edellä selostettuja vahin- gonkorvauslain 4 luvun sääntöjä soveltaen.
Kiteytetysti vastauksena esitettyihin kysymyksiin: työnantaja on ensisijaisesti vastuussa matkustajalle aiheutuneesta vahingosta ja velvollinen korvaamaan sen täysimääräisenä eli tässä tapauksessa sen määrän mukaan, mitä käytetty designlaukku oli arvoltaan juuri ennen likaantumistaan. Matkustaja on tehnyt oikein osoittaessaan vaatimuksen varustamolle eli työnantajalle. voit joutua korvaamaan maksetun vahingonkorvauksen työantajalle joko kokonaisuudes- saan tai osaksi, jos olet toiminut ko. tapauksessa huolimattomasti vähäistä enemmän. Tuottamuksen astetta arvioitaessa on lähdettä- vä tietenkin siitä, mikä tilanteessa oli oikea toimintatapa. Huolelli- nen työntekijä siirtää asiakkaan tavarat pois tieltä ja suojaa ympäris- töä ennen likaisiin töihin ryhtymistä, tekee tarvittavat toimenpiteet hallitusti ja ripeästi sekä siivoaa jäljet jälkeenpäin. Mikäli työ osoittau- tuu sotkuisemmaksi tai tapahtuu jotakin muuta ennakoimatonta tai ennalta-arvaamatonta, voidaan työntekijän kuitenkin katsoa toimi- neen huolellisesti tai vain lievän huolimattomasti eikä korvaus- vastuuta synny. Työntekijän korvausvastuun vahvistamisen ja kor- vausmäärän ytimessä on siis kaksi kysymystä: toimiko työntekijä jollakin tavoin tuottamuksellisesti eli virheellisesti, huolimattomasti tai laiminlyöden ja jos toimi, niin missä määrin asteikolla lievästä törkeään. Tahallisuus johtaa täyteen korvausvastuuseen ja voi täyttää myös rikoksen tunnusmerkit. Samoja periaatteita ja sääntöjä sovelle- taan myös tapauksissa, joissa vahingon kärsijänä on työnantaja.
varustamoilla on vastuuvakuutus (P&I), joka kattaa myös aluk- sen miehistön huolimattomuudesta ja laiminlyönneistä aiheutu- neet vahingot niin matkustajille kuin työtovereillekin. Joissakin tapauksissa korvauksen voi siis maksaa vakuutusyhtiö suoraan matkustajalle eikä työnantaja.
Kysymykset tervetulleita: sannaleena.kallio@smu.
2016 • 1 // MS 15