Page 18 - Merimies 1 2016

suomalaisten
merenkulkijoiden
tulevaisuudennäkymät
ulkomaanliikenteessä
TEKSTI jessica troberg KuvaT seidi guZejev Ja shutterstocK
harjoittelussa. Kilpailu on tiukkaa riippu- matta siitä, onko kyseessä nuori vai ai- kuisopiskelija, ellei opiskelijalla ole jo työ- paikkaa johon palata opintojen jälkeen.
vahtimiespätevyys ei myöskään ole erilli- nen tutkinto vaan ainoastaan tutkinnon osa merenkulkualan koulutuksessa.
Kauppalaivaston ja työelämän kehitys 2000-luvulla
Suomen kauppalaivaston koostumus on vii- me vuosina muuttunut merkittävästi. 1980- ja 1990-lukujen aikana tapahtuneen laskun jälkeen laivaston koko on hitaasti mutta var- masti vakiintunut. Tätä päätelmää tukee lisäksi se, että ulkomaanliikenteen työpaik- kojen määrän voidaan viiden viime vuoden ajan katsoa pysyneen lähes samana.
varsinainen kauppalaivasto koostuu suomalaisista rahti- ja matkustaja-aluksista joiden pituus ylittää 15 m. ulkomaanliiken- teeseen käytettävät laivat löytyvät lisäksi kauppa-alusluettelosta. Suomen varusta- mot ry:n (Sv) jäsenalukset hoitavat lähes 100 % varsinaisen kauppalaivaston ulko- maanliikenteestä. Suurin osa ohjatusta har- jottelusta suoritetaan näillä aluksilla.
Työmarkkinajärjestöjen mukaan ulko- maanliikenteessä Suomen lipun alla seilaa- villa laivoilla suomalaisille merekulkijoille tarjollaolevienuusientyöpaikkojenmäärän arvioidaan kasvaneen noin 600 sen jälkeen kun sekamiehistöt otettiin rahtialuksilla käyttöön 2009 ja tonnistoverojärjestelmä uudistettiin 2011.
vaikka alusten määrä on kasvanut 1990-luvulta, kasvu ei riitä kompensoi- maan merenkulkualan työntekijöiden yli- tarjontaa. Kyseessä ei näytä olevan ohime- nevä trendi, vaan päin vastoin trendi on kasvava. Tämän ei voida katsoa johtuvan ainoastaan sekamiehistöistä, toisin sanoen työpaikkojen siirtymisestä Suomen tai Eu:n ulkopuolisille työntekijöille. Myös me- renkulkuoppilaitokset ovat kasvattaneet aloituspaikkojen määriä, ja hakijahaastat- telut, joissa vähiten motivoituneet hakijat aiemmin karsiutuivat, on lopetettu lähes kokonaan. Lisäksi oppilaitokset pyrkivät täyttämään vapaaksi jääneitä opiskelupaik- koja syksyn täydennyshauissa. Työelämän ja oppilaitosten välinen dialogi on erittäin
Merenkulkualan koulutus perustuu paitsi kansalliseen lainsäädän- töön, myös STCW-yleissopimuk-
sen (Standards of Training, Certi cation and Watchkeeping for Seafarers 1978) kansain- välisiin säädöksiin. Sopimus tuli voimaan 28.4.1984. Sen jälkeen sitä on muokattu ja kehitetty useaan otteeseen, viimeksi Mani- lassa Filippiineillä vuonna 2010 (tuloksena niin kutsuttu ”Manila 2010 amendments”). Suomi ratifioi STCW-yleissopimuksen 27.1.198 sitoutuen samalla kouluttamaan merenkuijoita sopimuksessa asetettujen minimivaatimusten mukaisesti. Todellisuu- dessa suomalainen merenkulkijoiden kou- lutusonkuitenkintasokkaampaakuinmitä
sopimus edellyttää. Työskentely laivan kansi-
tai konehenkilöstön jäse- nenä ulkomaanliikenteessä toimivalla aluksella edellyttää STCW-sopimuksen mukaista koulutusta tai tutkintoa ja ammatillista pätevyyttä. Merenkulkualan tutkinto sisältää vaatimuksia, jotka perustuvat kansalliseen lainsäädäntöön ja oikeut- tavat opiskelijan ammatti- tutkintoon ja opintojen jatkamiseen korkeam- malla tasolla (esim. ammattikorkeakoulu, yli- opisto). STCW:n vaatimus- ten mukaisesti päällystötut- kintoon tulee sisältyä vähintään 360 päivää ohjat-
tua harjoittelua kauppa- ja/tai koulutus- aluksella.
Merenkulkualan koulutuksen osalta on vuosi vuodelta käynyt yhä selvemmäksi, että alan kouluista valmistuu liian paljon meren- kulkijoita. Ongelman katsotaan koskevan erityisesti päällystöä ja vahtiperämiehiä.
Osittain tähän on syynä se, että kyseisiä koulutuksia ja tutkintoja on Suomessa mahdollista suorittaa kolmella paikkakun- nalla sekä toisen asteen koulutuksena että ammattikorkeakouluissa. Mantereella op- pilaitokset sijaitsevat Turussa, Raumalla ja Kotkassa. Lisäksi samaa koulutusta tarjo- taan ahvenanmaalla. Eri tasoiset meren- kulkualan koulutukset johtavat osittain samoihin ammattipätevyyksiin, mikä kas- vattaa tiettyjen ammattiryhmien ylitarjon- taa ja vaikeuttaa valmistuneiden sijoittu- mista työelämään.
Lisäksi työnhakua vaikeuttaa merkittä- västi se, että kaikki merenkulkualan tutkin- not/koulutukset sisältävät myös sellaista koulutusta, joka oikeuttaa opiskelijat hake- maan vahtimiehen pätevyyttä jo 60 päivän ohjatun harjoittelun jälkeen. vahtimiespäte- vyys oikeuttaa opiskelijan toimimaan vahti- miehen tehtävissä kannella ja/tai kone- huoneessa. Tämä johtaa siihen, että miehistötehtäviin suuntautuneet miehistö- opiskelijat joutuvat kilpailemaan samoista työpaikoista päällystötehtäviin suuntautu- neiden opiskelijoiden ja valmistuneiden kanssa. Lisäksi on huomioitava, että mie- histölle edellytyksenä korkeammalle ase- malle on se, että merelläolopäivät suorite- taan pääasiassa työsuhteessa, ei ohjatussa
18 MS // 1 • 2016