Page 29 - Merimies 3 2018

MERIMIES KYSYY, LAKIMIES VASTAA
Kysymyksiä työajasta merellä osa 2:
Työtä, ruokaa, työtä, unta...
TEKSTI SANNALEENA KALLIO
MERIMIES: Puhutaan lepoajoista, lepo- ja ruokatauoista ja vapaa-ajas- ta aluksella. Miten ulkomaanliikenteen aluksessa vuorokauden tunnit jakautuvat työaikaan ja muuhun aikaan? Mistä kaikesta työnantajan on laadittava työaikasuunnitelmat ja pidettävä kirjanpitoa?
LAKIMIES: Vuorokausi aluksella jakaantuu vaihtelevasti työaikaan, taukoihin, lepoaikaan ja muuhun vapaa-aikaan. Merityöaikalain (296/1076) mukaan työaikaa on säännöllinen työaika (8 h) sekä aika, jolloin tehdään ylityötä tai poikkeuksellista ylityötä. Työehto- sopimuksissa on sovittu takuupalkkaan sisältyvästä työajasta, joka kattaa säännöllisen työajan ja sovitun määrän ylitöitä. Ylityötun- tien määrästä riippuu, mahtuuko vuorokauteen muuta vapaa-aikaa kuin lepoaika ja mahdolliset pidemmät ruokailutauot.
Mainitun lain mukaan tauot, joiden pituus on alle 30 minuuttia, ovat joko työaikaa tai muuta vapaa-aikaa (9a §). Lain 18 §:n mukaan työaikaan ei lasketa vähintään 30 minuuttia kestävää ruokailuaikaa eikä sellaista muutakaan laivatyön keskeytystä, joka kestää vähin- tään yhden tunnin ja työntekijä saa poistua työpaikalta esimiehen- sä luvalla.
Lepoaika on määritelty laissa vähimmäislepoaika-käsitteen avul- la. Lain 9a §:n mukaan työntekijälle on annettava jokaisen 24 tun- nin aikana (lasketaan vuorokauden ensimmäisen työtunnin alusta, ei siis klo 00 – 24) vähintään 10 tunnin vuorokausilepo. Tuo kymme- nen tuntia voidaan lain mukaan jakaa kahteen jaksoon huolehtien kuitenkin siitä, että toinen jaksoista on yhtäjaksoisesti vähintään kuusituntiaeliesimerkiksikahdeksanjakahdentunninjaksoihin. Työnteon keskeytyksen on siis kestettävä vähintään yksi tunti ollak- seen lepoaikaa. Lepoajan sijoittamista rajoittaa vielä sääntö, jonka mukaan peräkkäisten lepoaikojen väli ei saa olla 14 tuntia pidempi. Vuorokautisen lepoajan lisäksi työnantajan on valvottava, että työntekijä saa jokaisen seitsemän päivän jakson aikana yhteensä vä- hintään 77 tunnin lepoaika. Toisin sanoen, viikon ajanjaksolle on sijoitettava vuorokausilevon lisäksi vähintään seitsemän tuntia ”viikkolepoaikaa” eli esimerkiksi venytettävä jokainen 10 tunnin le- poaikajakso 11 tuntiin.
Merityöaikalain 9a §:n kolmannen momentin mukaan työnteki- jälle on annettava riittävä korvaava lepoaika, jos hänen lepoaikansa häiriintyy työkutsujen takia. Tällainen työkutsu voi liittyä esimerkik- si lain 10 §:ssä mainittuun työhön, joka on tarpeen ihmishengen pelastamiseksi, alusta uhkaavan vaaran johdosta tai pelastus- ja
paloharjoitusten takia. Se, mikä katsotaan riittäväksi korvaavaksi lepoajaksi, riippuu levon keskeytyksen pituudesta, sen sijoittumi- sesta suhteessa tehtyihin ja suunniteltuihin työtunteihin ja työnte- kijän levon tarpeesta. Korvaava lepo annetaan työvuoroluettelon mukaisesta työajasta.
Näiden vähimmäislepoaikojen ulkopuolelle jää muuta vapaa-ai- kaa, joka siis ei ole sellaista lepoaikaa, jonka työnantajan on mer- kittävä työaikakirjanpitoon. Tämä muu vapaa-aika on sitä, joka joustaa: siihen sijoitetaan (ylimääräiset) ylityöt, jotka ovat joko ta- vanomaista tai poikkeuksellista ylityötä ilman, että syntyy velvoitet- ta antaa yllä mainittua korvaavaa lepoa.
Työvuoroluettelosta, joka suunnitellaan ja laaditaan merityöaika- lain 19a §:n mukaan työjaksoksi tai vähintään kahdeksi viikoksi, on käytävä ilmi säännöllinen tai työehtosopimuksen mukaiseen ta- kuupalkkaan kuuluva työaika, sekä vuorokausilepoon että 77 tunnin vähimmäislepoaikaan kuuluvat tunnit ja niiden ajankohdat. Toisin sanoen, työntekijän on tiedettävä etukäteen, miten ja minne työn- antaja on sijoittanut vuorokausi- ja viikkolepoajan. Työaikakirjan- pitoon lain 20 §:n mukaan merkittävä kaikki tehdyt työtunnit ja niistä suoritetut korvaukset työntekijäkohtaisesti ja eritellen yli-, hätä- ja sunnuntaityötunnit korotusosineen.
Mainittakoon vielä, että vähimmäislepoaikoja koskeva lain sääntö on pakottava eli siitä ei voida sopia toisin työ- tai työehtoso- pimuksessa. Ulkomaanliikenteen työehtosopimuksissa onkin le- poaikojen osalta vain viitattu merityöaikalakiin ja annettu tarkenta- via määräyksiä ainoastaan ruoka-ajoista ja -tauoista sekä työaikakirjanpidosta. Kotimaanliikenteessä sovelletaan lakia työ- ajasta kotimaanliikenteen aluksissa (248/1982). Sen määräykset työntekijöiden lepoajoista ovat pääsääntöisesti samansisältöisiä kuin merityöaikalaissa lukuun ottamatta erityisiä sisävesiä koske- via sääntöjä.
Kysymykset tervetulleita:
sannaleena.kallio@smu.fi
2018 • 3 // MS 29