Page 44 - Aineeton arvo

On huomattava, että oikeudella sinänsä ei ole juuri mitään itseisarvoa – keksijällä voi olla pa- tentti, mutta mitään taloudellisessa mielessä relevanttia ei vielä ole tapahtunut. Vasta kun hän itse tai joku hänen lisensioimansa yritys ottaa patentin hyödynnettäväkseen, tavalla tai toisella, syntyy taloudellista arvoa. Sama pätee tekijänoikeuteen.
IPR alkaa elää vasta siinä vaiheessa kun sillä ruvetaan tekemään jotain, kun se niin sano- tusti ottaa osaa taloudellisiin ja tuotannollisiin käytänteisiin. Lisensiointimekanismit ovat juuri niitä, millä laitetaan liikkeelle oikeuksien hyödyntäminen.
Yritysten oma suojaustarve ei kuitenkaan nykyisin ole kuin osa IPR:ien käytöstä. IPR:iä käytetään nykyisin laajasti erilaisessa ulkoi- sessa liiketoiminnassa – oikeuksia voidaan lisensioida muille yrityksille, joilta saadaan lisenssituloja oikeuksien hyödyntämisestä. Oikeuksia voidaan myös käyttää esimerkiksi yritysjärjestelyissä, joissa aineettoman omai- suuden käsittelyllä voi olla suuri merkitys yri- tysten välisessä yhteistyössä. IPR:ien käyttö on niin laajaa ja moninaista, että puhutaan ”open innovationista”, jossa perusajatuksena ei ole niinkään oikeuksien suojaaminen omaa käyttöä vaan myös muuta lisensointitoimin- taa ja yritysten välistä yhteistyötä varten.
Patentteja voidaan lisensioida – puhutaan patenttilisensseistä. Suuremmat yritykset pu- huvat ”patenttisalkuista”, joita voidaan lisen- sioida toisille ja myös yritysten kesken ristiin. Tekijänoikeus liiketoimintana perustuu lähes yksinomaan erilaisiin lisensiointikäytänteisiin, on sitten kyse kirjallisen tai taiteellisen teok- sen lisensioinnista (sisältötuotanto) tai tie- tokoneohjelman lisenssistä. Tavaramerkkien lisenssiä kutsutaan nimellä ”franchise”, ja sillä luodaan ketjuliiketoimintaa – yrityksillä halu- taanluodasamanlainen”lookandfeel”,mis- sä tahansa kaupungissa tai maassa asiakas liikkeeseen astuu. Franchising on tavanomai- nen liiketoimintatapa esimerkiksi pikaruoka-, vaate- tai muiden kauppa- ja palveluketjujen organisoinnissa.
Oikeuksia voidaan luovuttaa monella tapaa – perustapauksena on oikeuksien myynti, eli myydään kaikki pois, ”all rights”. Yritys voi esimerkiksi arvioida, että sillä ei juuri nyt ole käyttöä jollekin patentille. Yritys ei näe, että
sen strategiassa olisi sellainen tuotanto- tai tuotelinja, missä patenttia juuri nyt voitaisiin käyttää. Mutta kyseessä voi olla siinä mää- rin hyvä keksintö, että joku voi siitä jotakin maksaa. Internetistä löytyy nykyisin erilaisia patenttien myyntiin ja meklarointiin liittyviä markkinapaikkoja, missä ylijäämäpatentte- ja voidaan yritysten kesken myydä, ostaa ja vaihtaa.
Tavanomaisempaa kuitenkin on, että oikeus luovutetaan jossain rajoitetummassa merki- tyksessä – ajallisesti, laajuudeltaan tai maan- tieteellisesti rajatussa yhteydessä. Yksinoi- keus (exclusive right) on laajin lisensioinnin muoto, jossa lisenssin saada saa vapaasti hyödyntää oikeutta ilman että kukaan muu sitä voi tehdä, lisensoija mukaan lukien. Voi olla että luovutetaan rinnakkainen oikeus, jolloin luovuttaja pidättää itsellään oikeuden hyödyntää patenttia (ns. ”sole right”).
SOPIMUSTEN MERKITYS
IPR-sopimustoiminnan yleiskieli on englan- ti. Sopimusjuridiikka kehittyy nimenomaan kansainvälisten käytäntöjen kautta, joissa sopimuskielenä on englanti. Globaalit pal- velutuottajat kehittävät omalla toiminnallaan sopimusstandardeja, jotka usein luovat alalle käytäntöä, josta poikkeaminen voi olla vai- keata. Toki esiintyy myös suomenkielistä so- pimuskäytäntöä, esimerkiksi tekijänoikeusjär- jestöjen lisenssit kansallisessa käytössä.
Erityisesti internet-palveluiden osalta me- nestyneimmät palveluntarjoajat ovat hioneet sopimuskäytäntönsä hyvin pitkälle, jotta niillä voitaisiin hoitaa mahdollisimman kattavasti yrityksen sopimusoikeudelliset tarpeet toi- mien samalla kymmenien, jopa yli sadan, valtion alueella ja lainsäädäntöjen puitteissa.
IPR-KRITIIKISTÄ
Aineettomiin oikeuksiin kohdistuu paljon kritiikkiä. Patenttien on esimerkiksi arveltu saattavan hidastaa innovaatioiden hyödyn- tämistä, koska patentti antaa keksijälle yk- sinoikeuden sen kaupalliseen hyödyntämi- seen. IPR ja usein erityisesti tekijänoikeus on nähty myös syyksi tai keinoksi tietojen levit- tämisen estämiseen kaupallisessa tarkoituk- sessa. Lääkealan patentointikäytäntöjä on erityisesti kritisoitu äkillisten tautiepidemioi-
den yhteydessä, jolloin lääkkeitä tarvittaisiin nopeasti ennaltaehkäisemään globaaleja epidemioita.
Ottamatta tähän keskusteluun laajemmin kantaa, on huomattava kaksi asiaa. Mikään IPR-lainsäädäntö ei suojaa tietoa sinänsä, vaan esimerkiksi patenttien tapauksessa, keksintöön liittyvä tieto on julkista. Kyse on eräänlaisesta sopimuksesta yhteiskunnan ja keksijän välillä: keksijä saa yksinoikeuden keksinnön kaupalliseen hyödyntämiseen sitä vastaan, että kertoo julkisesti sen sisällön.
Toinen käytännön kannalta merkittävä näkö- kohta on se, että kansainvälinen IPR-järjes- telmä on erittäin hidas muuttumaan – vaikka nyt asetettaisiin tavoitteeksi IPR-järjestel- män perusteellinen muuttaminen, prosessi veisi todennäköisesti vuosikymmeniä. Yk- sittäisen yrityksen ei siten kannata rakentaa liiketoimintasuunnitelmiaan sen varaan, että IPR-lainsäädäntö ja -käytännöt muuttuisivat radikaalisti nähtävässä olevassa tulevaisuu- dessa.
44