Page 47 - Työpoliittinen aikakauskirja

Työpoliittinen aikakauskirja 1/2017
Katsauksia ja keskusteluja
mat opistotason (alin korkea-aste) tutkinnot, mm. sairaanhoitajatutkinnot, uudistettiin ammattikorkeakoulututkinnoiksi, jotka sijoit- tuvat yliopistojen kandidaattitutkintojen kanssa alemmalle korkeakouluasteelle. Muutos oli alka- nut hieman aiemmin, kun vuonna 1990 insinöö- rikoulutus siirrettiin alimmalta korkea-asteelta alemmalle kandidaattiasteelle (alempi korkea- kouluaste) lasketuksi ammatillisen korkea-as- teen koulutukseksi. Alempi korkeakouluaste, ja näin ollen koko korkeakouluaste, kattaakin eri aikojen koulutusjärjestelmässä eri koulu- tukset. Lukijan helpottamiseksi alimman kor- kea-asteen koulutukseen viitataan seuraavassa nimellä opistoaste, joka on terminä vaikeampi sekoittaa alempaan korkeakouluasteeseen.
Monet opinto- ja työurien keskeiset piirteet, kuten koulutuksen kesto, työllistyminen ja palk- kataso, muuttuivat ammattikorkeakoulu-uudis- tuksessa varsin vähän. Valtaosassa tutkintoja koulutuspituudet säilyivät ennallaan. Suurilla koulutusaloilla tekniikassa sekä terveys- ja sosiaalialalla ammattikorkeakoulututkinnon suorittaneet insinöörit ja sairaanhoitajat myös työllistyvät yhtä pitkän koulutuksensa jälkeen samoihin tehtäviin ja samalla palkkatasolla kuin opistoinsinöörit ja sairaanhoitajat (Böckerman et al., 2009).
Tulkintaongelmia muutos aiheuttaa tyypil- lisesti aikuisväestöä koskevissa tarkasteluissa. Koska korkeakoulututkinto tarkoittaa koulu- tusjärjestelmässä eri asiaa eri aikoina ja koska aikuisväestössä on eri aikoina tutkintoja suorit- taneita, tarkoittaa korkeakoulututkinto aikuis- väestössä eri asiaa eri ikäryhmissä. Koska opisto- ja ammattikorkeakoulututkintojen tuottamat työurat eroavat yliopistokoulutuksen tuotta- mista työurista, viittaa korkeakoulututkinto eri aikoina myös luonteeltaan ja seurauksiltaan eri- laisiin tutkintoihin.
Kun indikaattori ei mittaa samaa asiaa eri ikäryhmissä, se soveltuu huonosti ikäryhmien väliseen vertailuun ja ajallisen kehityksen tar- kasteluun.
Alemman korkeakoulututkinnon suorittaneiden muutos aikuisväestössä
Suuri muutos, jossa opistokoulutetut kor- vautuvat ammattikorkeakoulutetuilla, ete- nee työikäisessä väestössä vaiheittain. Ammattikorkeakoulu-uudistuksen jälkeen kor- keakoulutettujen määrä lähti nuorissa ikäluo- kissa rajuun nousuun, kun korkeakoulutettujen joukkoon tulvi sairaanhoitajia ja insinöörejä.
Alemman korkeakoulututkinnon suorittanei- den osuus 25–29-vuotiaista nousi 1990-luvun puolivälin 4 prosentista 22 prosenttiin 2010- luvun alussa. 20-39-vuotiaiden alemman kor- keakoulututkinnon suorittaneiden määrä taas on noussut vuosina 1995-2015 noin 57 000 tut- kinnon suorittaneesta 258 000 tutkinnon suo- rittaneeseen. (Tilastokeskus) ((SVT))
Samaan aikaan alemman korkeakouluasteen tutkinnon suorittaneiden määrän kasvua on vas- tannut opistoasteen tutkinnon suorittaneiden määrän hieman suurempi lasku. 25–29-vuoti- aiden ikäluokassa opistoasteen suorittaneiden osuus laski samana aikana 1990-luvun puolivä- lin 20 prosentista 2010-luvun alun pariin pro- senttiin. 20-39-vuotiaissa on tultu vuoden 1995 253 000 opistoasteen tutkinnon suorittaneesta vuoden 2015 13 600 tutkinnon suorittaneeseen
Yhteensä opistoasteen ja alemman kor- keakoulututkinnon suorittaneiden osuus 25–29-vuotiaista on muuttunut vain vähän. Se oli 1990-luvun puolivälissä noin 25 % ja 2010-luvulla 22 prosenttia. 20-39-vuotiaita alimman korkea-asteen tai alemman korkea- kouluasteen tutkintoja suorittaneita oli vuonna 2015 noin 40 000 vähemmän ja heidän osuu- tensa 20–39-vuotiaista on hieman yli 2 prosent- tiyksikköä alempi kuin vuonna 1995.
Korkeakoulutettuja tarkastelemalla mitattu valtava koulutustason nousu on siis tilastollista harhaa. Nousu koostuu suurelta osin insinöö- reistä ja sairaanhoitajista. Mutta sairaan- hoitajien tai insinöörien koulutus ei alkanut 1990-luvulla. Aiemmin valmistuneita ei vain lasketa korkeakoulutetuiksi.
47