Page 53 - Työpoliittinen aikakauskirja

Työpoliittinen aikakauskirja 1/2017
Katsauksia ja keskusteluja
kaikkien lapsiperheiden huoltajista on yli kak- sinkertaistunut 17 prosentista vuonna 1995 38 prosenttiin vuonna 2014. Se kuvaa myös korkea- koulutettujen työmarkkina-aseman epävarmis- tumista ja työelämän epävarmuuden ’tasa-ar- voistumista’ koskemaan myös korkeakoulutuk- sen saaneita.”(Salmi et.al., 2016, 22-24)
Raportin käyttämällä tilastoluokituksella näyttääkin tulonjakotilaston aineistolla(Tilasto- keskus) siltä, että korkeakoulutuksen tuottama suoja lapsiperheköyhyyttä vastaan on heiken- tynyt. Suhteellista lapsiperheköyhyyden ylei- syyttä mittaava lapsiperheköyhyyden odds ratio (vetosuhde/ristitulosuhde) korkeakoulutettujen ja opistoasteen tai keskiasteen tutkinnon suorit- taneiden välillä on lähes puolittunut 1990-luvun alun seitsemästä 2010-luvun alle neljään (Kuvio 4). Tähän eron kaventumiseen THL viittaa epä- varmuuden tasa-arvoistumisella.
Tulos syntyy kuitenkin väärin valitusta kou- lutusluokituksesta. Opistoasteen tutkinnon suorittaneet on THL:n tarkastelussa tilastoitu samaan ryhmään toisen asteen tutkinnon suo- rittaneiden kanssa, kun taas ammattikorkea- koulututkinnon suorittaneet ovat korkeakoulu- tettuja. Ammattikorkeakoulu-uudistus johtaa- kin insinöörien ja sairaanhoitajien asteittaiseen siirtymiseen keskimmäisestä ryhmästä (keski- aste+opistoaste) ylimpään ryhmään (korkea- kouluaste). Koska opisto- ja ammattikorkea- koulututkinnon suorittaneet ovat useammin pienituloisia kuin yliopistokoulutetut, ammat- tikorkeakoulu-uudistus ei näy ainoastaan pieni- tuloisten korkeakoulutettujen määrän kasvuna, vaan myös korkeakoulutettujen köyhyysriskin kasvuna.
Kun ryhmien koostumuksen tuottama vää- ristymä vältetään jakamalla ryhmä perusasteen, keskiasteen ja korkea-asteen tutkinnon suoritta- neisiin, näyttää tilanne varsin erilaiselta (Kuvio 4). Lapsiperheiden köyhyysriski kasvaa 1990- luvun puolivälistä 2000-luvun alkuun, mutta jatkaa sen jälkeenkin kasvuaan matalasti kou- lutetuissa lapsiperheissä. Korkea-asteen koulu- tukseen liittyvä lapsiperheköyhyyden riski suh-
teessa keskiasteen koulutuksen suorittaneisiin ei näytä vuoteen 1987 ulottuvassa aineistossa mitään selvää kehitystrendiä. Tarkasti katsoen havaitaan, että korkeasti koulutettujen etu- matka odds ratiolla mitattuna itse asiassa kas- vaa 2000-luvulla noin kolmesta noin neljään. 2000-luku ei näyttäisikään olevan korkeasti kou- lutettujen suhteellisen aseman heikentymisen, vaan vahvistumisen aikaa. Sen sijaan keskiasteen ja perusasteen koulutuksen suorittaneiden väli- nen ero kasvaa voimakkaasti ja trendinomaisesti myös 2000-luvun aikana.
Toisin kuin THL:n raportti tulkitsee, kor- keasti koulutettujen osuus köyhistä lapsiper- heistä, ei näytä kertovan lainkaan korkeasti koulutettujen työmarkkina-aseman kasvavasta epävarmuudesta. Tilastoluokituksesta seuraa- van tulkintavirheen varjossa huomiotta näyt- täisi jääneen, että matalasti koulutetuissa lap- siperheissä on tapahtunut suuri muutos. Siinä, missä vielä 1990-luvun laman lopussa matalasti koulutettujen vanhempien perheistä alle kym- menesosa oli pienituloisia, on osuus nyt ylittänyt neljänneksen ja lähestyy kolmannesta.
Ratkaisu
Miten ongelma sitten pitäisi ratkaista? Se riip- puu luonnollisesti tutkimuksen tavoitteesta. Yhteistä toimiville ratkaisuille on, että ne pitä- vät opisto- ja ammattikorkeakoulutetut tarkas- telussa samassa ryhmässä, jolloin ryhmien koos- tumuksen muutos ei pääse sotkemaan tuloksia.
Valtaosin pitkän aikavälin tarkasteluissa tarkastellaan korkea-asteen koulutusta. Kansainvälisessä koulutustasovertailussa näköharha vältetään seuraamalla tilastoins- tituutioiden (UNESCO Institute of Statistics, OECD, Eurostat) ja kansainvälisten järjestöjen (UNESCO, Maailmanpankki, IMF, OECD, EU) vakiintunutta tapaa käyttää vertailussa ja tavoit- teenasettelussa ensisijaisesti korkea-asteen kou- lutusta koskevia lukuja.
Toisaalta korkea-asteen koulutuksen sisällä opistoaste ja sittemmin ammattikorkeakoulut eroavat olennaisesti yliopistoista niin opiske-
53