Page 16 - Työpoliittinen aikakauskirja 1 2018

Artikkeleita
Työpoliittinen aikakauskirja 1/2018
Se että monet työtehtävät ja eräät ammatit automatisoidaan tulevaisuudessa, ei tarkoita sitä että näitä tehtäviä suorittaneet ihmiset jäisivät pysyvästi toimettomiksi. Teknologisen edis- tyksen ja tuottavuuden kasvun historia ei anna perusteita uskoa pysyvään teknologiseen työt- tömyyteen. Uusia töitä on aina syntynyt ja pää- osin teknologia on ollut ihmistyötä täydentävää (Autor 2015). Valtaosa nykyisestäkin tekoälytek- nologiasta vaikuttaa olevan ihmistyötä täyden- tävää, ei korvaavaa, kuten artikkelin alkuosassa kuvattiin. Kun automatisoitavissa olevat tehtä- vät on automatisoitu, niiden tehtävien arvo nou- see, joita ei kyetä automatisoimaan.
Teknologian kehittymisen myötä syn- tyy uusia ammatteja ja ammattiryhmiä. Somekoordinaattorin tai palvelumuotoilijan ammatteja ei tunnettu vielä 1990-luvulla ja tule- vaisuuden ammatteja kasvavia ammatteja voivat olla tekoälykouluttaja, personal brand manager
tai kodin järjestelmäarkkitehti (Taloussanomat 2014). Uuden teknologian käyttöönottovai- heessa selvimpiä voittajia työmarkkinoilla ovat uuden teknologian asiantuntijat, joista on ensi- vaiheessa kova pula. Seuraavassa vaiheessa työ- markkinoille syntyy uuden tekniikan käytön ja muiden taitojen kombinaatioita vaativia ammat- teja ja lopulta uuden teknologian aikaansaaman tuottavuuden kasvun hyödyt palautuvat kansan- talouden kiertokulkuun sekä suurempina voit- toina (teknologiaa käyttävän tuottajan hyöty) että halvempina hintoina (kuluttajien ja kansa- laisten hyöty), jotka molemmat mahdollistavat kulutusmahdollisuuksien ja työllisyyden kasvun.
McKinsey (2017c) on tehnyt Suomen osalta maakohtaisen arvion tekoälyn ja automaation työllisyysvaikutuksista (kuva 2). Lukuja voi pitää yhtenä suuntaa-antavana arviona automaation mahdollisista työllisyysvaikutuksista vuoteen 2030 mennessä.
Kuva 2. Automaation työllisyysvaikutukset Suomessa vuoteen 2030 mennessä (McKinsey 2017c)
Todennäköisesti teknologian käyttöönoton ensimmäisessä vaiheessa työllisyysvaikutus on negatiivinen. Seurauksena on väliaikaista työttömyyttä, jota kutsutaan teknologiseksi työttömyydeksi. Teknologisen työttömyyden tulisi korjaantua, kun taloudessa syntyy uusia työpaikkoja ja työntekijät ohjautuvat niihin. Käytännössä sopeutuminen ei kuitenkaan ole välttämättä nopeaa ja se riippuu suuresti talou- den ja työmarkkinoiden rakenteiden toimivuu- desta sekä vallitsevasta suhdannetilanteesta. Teknologisesta työttömyydestä voi tulla pysy- vää rakenteellista työttömyyttä, jos työttömät eivät pysty päivittämään taitojaan uusia töitä
vastaaviksi tai jos uusi työ ei kannata kannustin- loukkujen vuoksi. Pääosa tekoälykirjallisuuden talouspoliittisista suosituksista painottuukin työvoiman oikeanlaisen osaamisen ja työmark- kinoiden toimivuuden varmistamiseen – palaan niihin artikkelin viimeisessä osassa.
Tekoäly ja alustatalous liittyvät toisiinsa
Tekoälyteknologia kehittyy samaan aikaan monen muun teknologian kanssa, joita ei vält- tämättä tulisi kutsua tiukasti tulkittuna tekoä- lyksi. Esimerkiksi tähän asti artikkelissani sitee- ratut erilaiset arviot työllisyysvaikutuksista eivät
16