Page 51 - Työpoliittinen aikakauskirja 1 2018

Työpoliittinen aikakauskirja 1/2018
Artikkeleita
hoitajien epäilyjen välisen kuilun ylittäminen tarkoittaa ilman muuta myös sitä, että syntyy tarvetta kytkeä hoivan ammatillinen osaami- nen näiden robottien suunnitteluun. Tässä lie- nee suuri haaste, mutta myös mahdollisuus alan koulutukselle.
Samasta suunnasta odottaa apua myös robo- teilla saavutettavaa tuottavuuden nostoa puo- lustava kansainvälinen robottijärjestö IFR (The Impact of Robots 2017). Se uskoo tähänastiseen automaatiohistoriaan vedoten robotisoinnin tuoman tuottavuuden nousun lopulta lisäävän työvoiman kysyntää ja kohottavan palkkata- soa myös palveluiden osalta niissä yrityksissä ja maissa, jotka onnistuvat suuntaamaan kasvua uusille aloille. Se odottaa niin ikään, että robotit tulevat täydentämään ja lisäämään työntekijöi- den taitoja. IFR:n johtopäätös on, että myöntei- sen robottikehityksen jatkamiseksi ”viranomais- ten ja yritysten täytyy keskittyä tuottamaan tule- vaisuuden työntekijöille oikeita taitoja”.
Palvelurobottien käyttöönotossa saattaa kes- keisiä kitkatekijöitä olla se, että terveydenhuol- lon koulutuksessa on toistaiseksi vähän tähän liittyviä sisältöjä. Yrityksissäkin henkilöstön kouluttaminen ja perehdyttäminen lienee vasta alkutekijöissä. Robotiikan hyödyntämisen kan- nalta on tärkeä nähdä, ettei teknisen ja ei-tek- nisen tiedonalueen raja voi enää olla entisellä tavalla läpäisemätön ja ammatillisesti luokit- televa. Pikemminkin on niin, että tälle rajapin- nalle tarvitaan uuden sukupolven osaajia. Toki riippuu myös työkulttuurien kehityksestä sekä ammatillisista työnkuvista ja identiteeteistä, millä tahdilla robotteja hoivan kentälle omak- sutaan. Kyseessä on alue, jolla leikkaavat työn- tekijöiden, yritysten ja yhteiskunnan intressit. Voidaan ajatella, että jos Suomessa onnistuttai- siin näiden toimijatahojen kesken löytämään yhteinen sävel henkilöstön valmentamisessa ja kouluttamisessa, palvelujen kehittämisessä ja teknologisessa kehittämistyössä, voisi Suomi olla jonain päivänä uuden sukupolven palveluro- bottien hyödyntämisessä maailman kärkimaita.
LÄHTEET
Alaiad, A. ja Zhou, L.N. (2014) The determinants of home healthcare robots adoption: An empirical investigation, International Journal of Medical Informatics 83 (11): 825–840. DOI: 10.1016/j.ijmedinf.2014.07.003.
Autor, D.H. (2014). Polanyi’s Paradox and the Shape of Employment Growth. NBER Working Paper No. 20485. September 2014. http://www.nber.org/papers/ w20485.
Autor, D.H., Levy, F. ja Murane, R.J. (2003). The skill content of recent technological change: an empirical exploration. The Quarterly Journal of Economics 118 (4): 1279–1333.
Borenstein, J. ja Pearson, Y. (2010). Robot caregivers: harbingers of expanded freedom for all? Ethics and Information Technology 12: 277–288.
Cabibihan, J-J, Abu Basha, M.K. ja Sa- dasivuni, K. (2016). Recovery Behavior
of Arti cial Skin Materials, After Object Contact. Arvin Agah, John-John Cabibi- han, Ayanna M. Howard, Miguel A. Salichs & Hongsheng He (Toim.). Social Robotics. 8th International Conference, ICSR 2016
Kansas City, MO, USA, Proceedings.
Coeckelbergh, M. (2016). Care robots and the future of ICT-mediated elderly care: a response to doom scenarios. AI & Society 31: 455–462.
Corke, P. (2017). Introduction. Teoksessa Robotics, Vision and Control. Springer Tracts in Advanced Robotics, 118. Cham: Springer.
Demers, L.P. (2014). Machine Performers: Agents in a Multiple Ontological State. http://citeseerx.ist.psu.edu/viewdoc/ download?doi=10.1.1.829.7112&rep=rep1&- type=pdf.
Decker, M., Fischer, M. ja Ott, I. (2017). Service Robotics and Human Labor: A rst technology assessment of substi- tution and cooperation. Robotics and Autonomous Systems 87: 348–354.
Etzioni, A. ja Etzioni, O. (2017). The ethics of robotic caregivers. Interaction Studies 18 (2), 174–190.
Eurobarometer (2015) Eurobarometer data. Public attitudes towards robots. [WWW data archive, Gesis] http://dx.doi. org/10.4232/1.12265.
51